Why'd You Come in Here Lookin' Like That

Keski-ikä saapui varoittamatta aamupäivällä kuin kosminen läpsäys takaraivoon ja sanoi MOI, OLET VANHA. MIELIPITEESI OVAT TUNKKAISIA JA OLET ALKANUT HOMSSAHTAA.

Huomasin pyöritteleväni silmiä volyymiripsille. Halusin kertoa ihmisille volyymiripsiraivostani. Argumenttini olivat seuraavanlaisia: hyvät tekoripset näyttävät siltä, että on menossa kansallisbalettiin. Siis esiintymään. Huonot siltä, kuin naamaan olisi murskattu öljytuhosta pelastettu hyönteispopulaatio. Ja jos ne, niin kuin eyliner, ei satu ihan jetsulleen, niin kyllä näyttää siltä, että ei muutkaan asiat ole ihan kohdallaan (tähän kohtaan kielen naksuttelua).

Mielipiteeni on sukurutsaisessa suhteessa poikaystäväni mielipiteen kanssa, jossa paheksutaan valmiiksi repaleisia farkkuja. Tarkemmin ajateltuna poikaystäväni on alkanut harmaantua. Näen lähitulevaisuuden, jossa vedämme perässämme ruudullisia ostoskärryjä, leikkaamme talteen kuolinilmoituksia ja kommentoimme muita ihmisiä ääneen.

Oikeasti olen sitä mieltä, että ihmisten ulkonäkö ei kuulu minulle yhtään. Äiti Gaia on siunannut minua värittömillä ripsillä ja kompensoinut tätä sillä, että muu karvoitus on tankeaa ja mustaa, joten nauran itse kolkosti sellaisille käsitteille, kuin "luonnollinen kauneus". Vierastan myös sitä projektia, jossa bratzilta otetaan asetonilla naama pois ja maalataan tilalle down-to-earth -seurakuntanuori (tree change dolls). Kaikki tällainen haiskahtaa siltä, että joku muu, kuin henkilö itse, tietää paremmin, miltä henkilön pitää näyttää. Lisäksi huonosti tehdyt nuket näyttävät siltä huonosti korjatulta jeesusmaalaukselta. Tiedättehän. Tältä.

Sanon vaan, että hautaustoimistopeitevoide, iso tukka, tummaksi suditut kulmat ja volyymiripset ovat kaksiuloitteisena, esimerkiksi tuolla Internetissä, makeita ja saavat kunnon filtteröinnin kanssa ihmisen näyttämään mangahahmolta. Muina aikoina ne saavat ihmisen näyttämään keikalle lähtevältä Dolly Partonilta. Ei sillä, etteikö jokaisella olisi oikeutta näyttää Dollylta, jos kerran haluaa.(*

*) minä pidän Dolly Partonista, minusta Dolly on ihana.

Kuoleman varjon maa

Naapurissa ollaan piknikillä. Useamman tunnin jälkeen yksi jäsenistä, ikäiseni nainen hoippuu pihan poikki ja sitten takaisin pyörän kanssa. En ole aikoihin nähnyt ketään niin päissään. Hame luiskahtaa laihalta lanteelta ja paljastaa takamuksen. Liittymän jyrkästä ylämäestä hän ei selviä vaan kaatuu naapuritalon päätyyn ja jää sinne. Hame on noussut vyötärölle, jalka ja sieraimet ovat kuivahtaneessa veressä.

Komennan pennun pysymään rappusella ja koetan vähän jeesata. Sanon, etten voi kotio asti saattaa, kun lapsi on yksin kotona. Nainen kieltäytyy avusta. Paljaalla vatsalla on vaaleita raskausarpia.

Jotenkin nainen siitä nousee ja jatkaa epävarmaa kulkua kerrostaloille.

Penska esittää kysymyksiä. Minä sanon, että täti on sairas. Hän juo aikuisten väkeviä juomia, eikä pysty lopettamaan, ja menee huonoon kuntoon ja että se on tosi surullista, koska suru on se päällimäinen tunne. Suru ja sääli.

Aikaisemmin päivällä suututtaa, että joudun selittämään pihapiiriin kuuluvaa humalaista ärhentelyä kolmivuotiaalle lapselleni. Nyt ajattelen, että me emme ole niitä traagisia hahmoja. Meillähän on turvallinen koti, nektariineja iltamuroissa, kaksikymmentä kuvakirjaa odottaa lukemista, kellään ei ole addiktiota eikä vakavaa sairautta. Illalla lapsi kysyy kuolenko minä nukkuessani tai pian. En usko, että kuolen vielä pitkään aikaan.

En minä suutu siitä, että joudun näkemään huonokuntoisia tai sairaita ihmisiä, vieraita ihmisiä, vammaisia ihmisiä, vanhoja tai hyvin nuoria ihmisiä omassa pihapiirissäni. Minua suututtaa hyvinvointivaltio, jossa parempiosaiset, joihin toki itsekin kuulun, haluavat seurustella muiden parempiosaisten kanssa ja jeesustelevat sosiaaliturvasta, jota eivät tule itse koskaan tarvitsemaan. Ja se, että jos noistakin näkemistäni yhdelläkin olisi mahdollista arvokkaaseen ja turvalliseen elämään, hän ei saa todennäköisesti saa siihen mahdollisuutta ja jos saisi, joku varmasti sanoisi kovalla äänellä, miksi alkoholisteja holhotaan, eikö ole tärkeämpää auttaa veteraaneja tai syöpälapsia tai kodittomia kissoja?