tag:blogger.com,1999:blog-76774927501222390392024-03-18T22:04:23.474-07:00Jenny from the BushJennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.comBlogger92125tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-43165734529896798772017-12-12T07:10:00.002-08:002017-12-12T07:10:38.720-08:00Ainakin ostan paljon kynttilöitäVuosi eletty. Aamulla täällä oli talvi, en ole katsonut ennusteita. Joulu on hätkähdyttävän lähellä, en ole vielä ostanut lahjoja enkä suunnitellut mitä syödään ja miten ollaan. Ehkä suunnittelemme sitä yhdessä tänään. Ainakin ostan paljon kynttilöitä. Tehdään sitä juttua, johon tulee punajuurta ja timjamia. Pelataan ja nauretaan ja mennään pulkalla ja hassutellaan. <br /><br />Pehmeys hiipii hartioihin. Voi sanoa, että edessä on kiva viikonloppu, ja se on. Voi puhua hassuttelusta. Voi olla imelä niin, että sokeria on muuallakin, kuin lasin pohjalla, se pieni määrä kiteistä liejua, jonka yrittää kalastaa lusikkaan, kun mehu on juotu. <br /><br />Kahmaloin elämää, niin kuin puhdasta pyykkiä. Kun nukun huonosti tai minua itkettää, en ole enää aikoihin ajatellut, että se on kohtalo, joka seuraa persoonaani ja siksi olen surusta ja väsymyksestä pääsemättömissä. Sen sijaan ajattelen, että minulla on työhuoli tai PMS tai olen suuttunut jostakin. Tiedän, että olot kulkevat ja menevät ohi, eivätkä ne ole jotakin alaspäin livettävää, josta ei saa otetta.<br /><br />Aika suuren osan tästä laittaisin rakkauden piikkiin. Se kannattelee. <br /><br />* * *<br />
<br /><br />
Hätkähdin, kun puhelimen kamera oli selfie-moodissa ja ruudussa oli äitini. Sen ei pitäisi olla mikään ihme. Muistan, kun hän täytti 30, ja minä olen kohta 40. Jonkinlainen kriisi on ilmassa. Tilinteko. Olen pysytellyt vähän aikaa erossa somesta. Olen pysytellyt vähän kauemmin erossa alkoholista.* En ole pysytellyt erossa kirjoittamisesta, vaan esiintynyt runotapahtumassa, tehnyt tasaisia ulostuloja instagramissa (Kolkkokollektiivi ja #kolkkojoru), tarjonnut käsikirjoitusta kustantamoille ja kokenut eri kokoisia romahduksia hylkäämisistä. <br /><br />Toivon blogielämän elpymistä kaikin puolin, sanokaa kommenttilaatikossa moi ja ilmiantakaa uutta kiinnostavaa seurattavaa! Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-55487201474012074902017-07-12T04:05:00.002-07:002017-07-12T04:05:23.249-07:00Suunnitelma<br />
<div>
Aika todennäköisesti tulevat päivitykset tulevat koskemaan markkinoiden parasta nurmikon rajausrautaa, perinnekasveja, pensasaitaa ja sitä, meneekö taloyhtiö liian pitkälle vaatiessaan, ettei pihan takakulmaan voi kasvattaa köynnöskasvein katettua kaariporttia. <br /><br />Silläkin uhalla olen kirjoittanut ylös kasveja, jotka on hankittava taimitarhalta (tai hylätystä pihasta tai ojanpenkalta, onhan minulla polkupyörä ja kenttälapio). Pihassani tulee olla:</div>
<ul>
<li>vanhoja, kasvitieteellisiä narsissilajikkeita, mielellään valkoisia ja kerrottuja</li>
<li>kirsikka</li>
<li>"pelliisejä" eli tuhatkaunoja: sekä keltamykeröisiä, että kerrottuja vaaleanpunaisia</li>
<li>mansikoita</li>
<li>vuohenjuurta</li>
<li>yrttejä</li>
<li>orvokkeja</li>
<li>salaatteja</li>
<li>salkoruusuja</li>
<li>rohtovirmanjuurta</li>
<li>lintuallas</li>
<li>korituoli</li>
</ul>
On mahdollista, että kaikki puutarhafantasiani toteutettuani joudun tinkimään korituolista. Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-25202762547237071972017-07-11T05:39:00.001-07:002017-07-11T05:39:05.153-07:00KotiloMuutto rullaa. Sisareni auttoi viikonloppuna yli kriittisen vaiheen: löi irtaimiston banaanilaatikkoon ja sanoi, mikä sävy on keittiön seinään paras. Luotan toisen makuun silloin, kun se on hyvä. Perspektiivi on toinen ja arviointi terävämpää. Keittiön seinän väri tulee olemaan "kaniinitekoturkis". Se on aavistuksen laventeliin vivahtava harmaa, intensiivinen mutta neutraali epäväri, joka sopii täydellisesti keittiön pyökkikaapistoihin. Muutoinhan ne olisivatkin olleen yökkikaapistot ja joutuneet tartuntapohjamaalikäsittelyyn. <br /><br />Tähän asti olen ollut vain ihan lemmessä asuntoon. Ruskeavoittoinen kylpyhuone sai uuden suihkuverhon ja korit kaikille kylppäritarvikkeille. Rakastan kylpyhuonetta. Olohuoneeseen on rakennettu kirjahylly ja työpiste. Rönsylilja kukkii amppelissa ja orkidea pöydällä. Rakastan olohuonetta. Ulos on tehty pieni oleskeluryhmä ja pitkäksi kasvanut nurmikko on nyljetty viikatteella ja ruohonleikkurilla. Se on vähän ruma, mutta ainakin se on nyt lyhyt. Rakastan pihaani. Pennun huoneeseen on koottu parvisänky, jonka alla on kaksi metriä pöytää. Pentu rakastaa parvisänkyään: linnoittautuu katonrajaan serkkunsa ja sarjakuvien kanssa ja vetää tikkaat mukanaan ylös. <br />
<br /><br />
Etsin vielä sänkyä ja pohdin sitä, miten kovasti tarvitsen sohvaa. Ja onko sen paikka keittiössä, missä ehdottomasti pitää olla mukava paikka, jossa voi olla aamuisin peittoon käärylöityneenä ja juoda kahvia puolen litran mukista ja katsoa aamutelkkaria. Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-42416698847414880822017-07-04T07:04:00.000-07:002017-07-04T07:04:30.772-07:00Kukon vuosi on vuohelle hyväPakkasin banaanilaatikoita Toyota Corolla 1987:ään ja tajusin S-marketin parkkipaikalla saavuttaneeni onnen. Se selvisi minulle, kun läimäytin takakontin kiinni, käännyin kohti työpaikkaa ja sain itseni kiinni siitä, että hymyilin ilman syytä, tai oikeastaan hymyilin monista syistä ja erityisesti siksi, että sisälläni poreili, niin kuin olisin hiljaa sihisevä hiilihappojuoma, joka kaadetaan huoneenlämpimänä budapestilaisen hotellihuoneen korkeaan mainoslasiin. Ei ole melkein mitään, mistä haaveilisin. <br />
<br /><br />
Etsiskeltyäni laiskasti asuntoa löysin täydellisen. Se on tietenkin liioittelua, asunto on kaksio, eikä ole mitenkään varmaa, että välttyisin taloyhtiön remonteilta. On mahdollista, että saan yläkertaan jälleen kanta-astujan, keskelle vessanpöntön pientä vesialuetta lorottajan, miehen, joka nikottelee humalassa. Tai sitten siellä on hidasliikkeinen mummo, suunnilleen samaa kaliiberia, kuin tuleva seinänaapuri, joka kalpeni, kun kerroin, että kanssani muuttaa myös seitsenvuotias poika. <br />
<br /><br />
Olen levännyt ja matkustellut ja olen hyväksynyt sen, että Jumala halusi antaa ylähuuleeni maksaläiskän, vaikka olisi voinut valita ihan minkä tahansa muun kohdan. Vaikuttaa myös siltä, että minun sittenkin kannattaa jättää uuteen kotiini tila sitä varten, että voin järjestää sinne paikan vakavaa kirjoitusharrastusta varten. Ihan varmuuden vuoksi. Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-29285073329286413322017-05-03T05:28:00.000-07:002017-05-03T05:28:07.720-07:00Kevätterveisin Mrs MörköNukuttuani yhdeksän tuntia herään oloon, joka on tukkoinen. Pieni univaje pitää liikkeellä, overdrivella, jos sen nukkuu pois, paljastuu alta isompi väsymys, mutta kohta on loma, jonka aikana aion käveleskellä ympäriinsä aurinkolasien takana lymyillen ja lojua eri paikoissa lukemassa kirjoja. <br />
<br /><br />
Minulla on skeittivamma ranteessa. Se saa minut tuntemaan itseni vähemmän keski-ikäiseksi. Lapsi on laudalla jo paljon parempi. Lapsessa on outoa sinnikkyyttä. Kun hänen kärsivällisyytensä on minun seurassani vähäinen, hänen kärsivällisyytensä uuden, näemmä mielekkään asian kanssa on loputon. Hän seisoo kävelytiellä ja yrittää hypätä laudalla. Lauta nousee vähän ilmaan. Huomenna hyppy on taas muutaman millin korkeampi. <br />
<br />Syön töissä kylmää maksamakkaraa suoraan pötkylästä. Katson, että proteiinitarpeeni on näin tyydytetty ja voin jatkaa mustalla kahvilla. Viime hetkellä tilaan ajan renkaanvaihtoon. Se, joka sanoi, että suomalaisille renkaanvaihto voi olla rakkaudenosoitus, on kyllä väärässä. Saman saa huoltsikalla nopeammin, renkaat pestään ja kolmellakymmenellä viidellä eurolla saa vähän lirkutteluakin. Uskoisitteko, jos kertoisin, että joka kerta, kun imuroin, ajattelen, miten kovasti rakastan miesystävääni ja poikaani. Ajattelen sitä koko ajan. Intensiivisesti. Suulake kolisee huonekalujen jalkoihin, mutta se on vain rakkauden ääntä. Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-2982696302437461552017-04-04T06:55:00.002-07:002017-04-04T06:55:45.561-07:00Olla on ja äänestää<br />
Seuraan yöllä palautuslentoa Afganistaniin sosiaalisessa mediassa, kun muu media nukkuu. Perhe, jonka piti olla lennolla, ei ole voinut lentää. Raskaana olevan rouvan terveydentilassa on tapahtunut huononnusta. Ehkä heidät pannaan koneeseen sitten, kun vauva on syntynyt, sitten Kabuliin palautetaan kaksi täysi ja kolme alaikäistä. Osa somesta juhlii: väärin huolestuttu, mutta se tärkeä osa on valppaana. Se tärkeä osa tuntee myötätuntoa myös täysi-ikäisiä palautettuja kohtaan. Myös miehiä.<br /><br />Laitan somen kiinni. Olen on ja olen off. Ensin olen niin on, kuin voi olla ja sitten olen off. Keskityn ihan hetken verran siihen, että kylpyhuone kiiltää ja lapset on suittu. Värjään tukan. Makaan itämaisella matolla ja silitän kania. Mietin asioita. Mietin, mitä voi tehdä, paitsi olla on uuvuksiin asti ja äänestää. Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-50553955971590822662017-03-15T06:50:00.000-07:002017-03-15T08:17:36.992-07:00Jos mietit, niin helmikuussa 38. Kävin intensiivisen väittelyn erään FB-sivuston kanssa. Ihmiset halusivat kerätä avustustarvikkeita vastaanottokeskuksen lapsille. Toiset ihmiset halusivat estää. Kaksi kertaa admin poisti kokonaan keskusteluketjun "koska se ei pysynyt asiallisena" sen sijaan, että hän olisi vain bannannut rasistiset huutelijat. <br />
<br />
Kun muutamakin ihminen tiedusteli adminilta asiaa, hän totesi, ettei havainnut rasistista huutelua, ainoastaan humoristisia kommentteja. Tarjoudun käymään hänen kanssaan kommentit yhdessä läpi, jos hänellä oli vaikeuksia erottaa rasistista huutelua humoristisista kommenteista. Siihen hän vastasi MV-lehden linkeillä JA sulkemalla taas yhden keskustelun kokonaan. <br />
<br />
<br />
Tällä FB-sivustolla ei saa enää "keskustella pakolaisista", koska keskustelu ei pysy asiallisella linjalla, mutta se ei johdu siitä, että admin hoitaisi hommansa vaan siitä, että admin paljasti todellisen karvansa (heh heh, hänestä partalapsi ja karvakäsi olivat vain sellaista vitsihuumoria, tiedättehän, saatanan kukkahatut).<br />
<br />
<br />
Rasismi on ihmisen etnisen taustan tai biologisten eroavaisuuksien tai henkisten ja fyysisten ominaisuuksien perusteella tapahtuvaa syrjintää. Humoristiset jutut taas ovat sellaisia, että ne naurattavat ihmisiä. Yhdyssanasääntöihin liittyy helppoja muistisääntöjä. Nimittelyyn ja huumoriinkin voisi testata sellaista muistisääntöä, että tuntuisiko nimitys itsestä keljulta? Jos minä äkkiseltään päätän kutsua jotain ihmistä läski-lissuksi, niin onko se Liisan mielestä okei? Jos vitsi läski-lissusta naurattaa minua kovasti, naurattaako se myös Liisaa? <br />
<br />
<br />
Joskus tuntuu siltä, että kaikki ihmiset ovat todella todella todella tyhmiä. <br />
<br />
Sekin keskusteluun osallistunut ihminen, joka ei voinut poistua kotoaan, ettei eräs etninen ryhmä kähminyt tai huudellut hänelle. Halusin olla dissaamatta hänen kokemustaan ja sanoin, että ahdistelu on aina väärin ja että seksuaalinen väkivalta on valitettavan ja karmean yleistä myös kantaväestömme parissa. Hän epäili, että olen jo siinä iässä ja vähän sen näköinen, etten kohtaa varmaan enää ahdistelua ja kähmintää. Auts. Voi olla totta, mutta kun myös vanhukset ja vammaisiin kohdistuu riski joutua ahdistelun uhriksi. <br />
<br />
<br />
No, adminilta silleen johdonmukaista, että tämäkin keskusteluketju poistettiin kokonaan. Minä menin pois Internetistä uimahalliin perheen kanssa ja olin edelleen sitä mieltä, että ihmiset ovat todella todella todella tyhmiä. Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-75559399374998713372017-03-13T08:11:00.001-07:002017-03-13T08:11:04.079-07:00Klo 17:07 syön toisen aamupuuronTeen turkoosia villapaitaa. Tai takkia. Luonnos kuitenkin on: piirsin sen jääkiekko-ottelulipun taakse hyvällä ohutkärkisellä tussilla. 44 hihaan, 52 kumpaankin suuntaan olalta. Vaate kääriytyy ylleni kuin villakotelo. Lisään ruispuuroon voita ja sokeria, se auttaa melkein kaikkeen paremmin, kuin nälkään. Nälkääni voisin syödä lampaan ja teenkin niin. Se on kääritty leipään ja maistuu juuri sopivasti savulle. <br /><br />En aio leikata tukkaani. Minusta tulee sellainen nainen, jolla on naurettavan pitkä tukka ohuella letillä ja päässä kahdesta puuhelmestä tehty pompula. Suomalainen tukka, suora ja väritön, paitsi sen jälkeen, kun olen laappinut päähän lämmintä, löysää heinäntuoksuista hennaa. <br /><br />Lapsen jalassa on kämmenenkokoinen mustelma. Hän yökyläilee ja saa uida aikuisten puolella. Hän pyöräilee ja minun on juostava perässä. Hän turhautuu nauhakenkiin, mutta osaa teoriassa kirjoittaa, eikä kerro kaikista esikoulun vastoinkäymisistä, koska tulisin kuitenkin häsäämään siihen jotain, ja hän selviää ihan hyvin itse. <br /><br />Lapsella on menneisyys. Se on silloin, kun hän oli jotain neljä tai viisi. Tai syksyllä. <br />
<br /><br />
Kävin somessa. Muutama asia ilahdutti. Enemmän oli sitä, mikä suretti tai pelotti. Tyhjensin kolikot kirkon yhteisvastuukeräykseen ja ajattelin, että paljon ei voi tehdä, mutta on aina tehtävä voitavansa. <br /><br />Luen Suomen Grantaa. Ensimmäisessä kirjassa kirjoitetaan nälästä. Luen lapselle Ronjaa. Siinä kirjoitetaan siitä, miten joskus ei ole mahdollista tulla toimeen, ja silloin on sellaisen ihmisen luota lähdettävä pois. Nälkä on totta. Lähtemisen pakko on totta. Ja ihanin vapaus ihmiselle on siinä, kun hän yöllä hivuttautuu vähän kauemmaksi toisesta, koska on kuumissaan, mutta vain vähän, koska on juuri siinä, mihin haluaakin jäädä. Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-62419949057585234172017-03-06T08:11:00.001-08:002017-03-06T08:11:21.483-08:00Ostan leijonavaakunan takaisin vaikka supikas kerrallaanHaluaisin olla sellainen ihminen, joka on valmis muuttamaan mielipidettä, korjaamaan, taipumaan. Haluaisin. Todellisuudessa olen määrätyissä asioissa hirveän mustavalkoinen ja taipumaton. Vihaan kiusaamista. Minusta ihmisoikeudet ovat jakamattomia ja siten kuuluvat kaikille. "Minun poliittinen kantani on rauha, ehkä ainoa seikka mikä minussa on selväpiirteistä, tämä sinisilmäinen epärealistinen idealismi. Tai realistinen pelko lasten tulevaisuuden puolesta", niin kuin Henrik Tikkanen kirjoittaa (Henrikinkatu 1982, 11). Tämän takia koen, että mahdollisuudet rakentavaan dialogiin ovat tältä osin olemattomat. Tämä on asia, josta en suostu neuvottelemaan. Minua ei pelotella, pakoteta eikä kiusata muuttamaan tältä osin arvomaailmaani. <br /><br />
Tutustuin uuteen ihmiseen. Hän on sellainen, josta tässä ajassa maalataan paljon uhkakuvia, jollaisista kirjoitetaan rumaakin rumemmin. Hän on poliittinen eläin, jonka selässä voidaan ratsastaa vaalivoittoon. Hän on myös poliittinen eläin, joka pahimmillaan voidaan laittaa nippusiteellä ranteista kiinni ja viedä pois. Minulle hän on nyt henkilö, joka on jakanut kanssani ruokaa ja lapseni kanssa suklaata ja jakanut tuulessa ja auringossa, jäätynen veden päällä kävellessään jeesus-kokemuksen, nauranut vitseille ja vakavoitunut vakaville asioille. <br />
<br /><br />
Ystävieni kokemukset hävettävät minua. Mutta sitten suututtaa. Sano, että kuka se sitten on True Finn. Minulla on kansallispuku. Osaan tehdä karjalanpiirakkaa ja luen Suomen kansan vanhoja runoja ja itämerensuomalaista mytologiaa. Minä haluan sen leijonavaakunan takaisin. Minä vaikka ostan sen, yksi suomalainen käsityö kerrallaan. Lunastan sen hankkimalla suomalaisia kirjoja ja kuvataidetta ja lähiruokaa ja musiikkia ja koruja ja viinaa, perkeleh, tiedäthän muuten mistä se on peräisin? Se on kristinuskoa vanhemmalta ajalta, karjalalla paha henki ja virossa helvetti, põrgu. <br />
<br /><br />
Armon vuonna 2017 tuntuu typerältä edes kirjoittaa tästä, että ihmisiähän tässä vaan ollaan. Teen vahingossa sellaista ruokaa ja kahvia, joka muistuttaa kotipuolesta. Hyvänen aika. Enemmän meissä on sellaista, mikä on samaa kaikkialla, kuin sellaista, mikä on erilaista. Mutta koska maailma ei ole valmis, niin sanon sen taas ja olen valmis sanomaan sen huomennakin. Se on iso sana. Menen seisomaan sen taakse. Minusta jää silti aika paljon näkyviin, ja siitä, perkeleh, en totta vieköön välitä. Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-82010789410470382952017-03-03T02:35:00.001-08:002017-03-03T02:35:39.351-08:00Edessä jäähtyy ajatusIstua, neuloa kutittamaton kotelo sekoitelangasta, joukossa muutama hius, hedelmästä irronnut tarra. Se on tullut kaukaa tänne. Keväällä teen vastavierailun. Etsin kypsyvän kesäkurpitsan, työnnän sen alle käyntikorttini. Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-39480065550506268552017-03-02T01:48:00.002-08:002017-03-02T01:48:43.458-08:00MääNyt, kun olen saanut alkaa rekrytoida itselleni työkaveria, olen miettinyt paljon, millainen työkaveri itse olen. Ja millainen ihminen, koska siihenhän se lopulta kiertyy. <br />
<br /><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitTlnu2JGMjFhVNbXwzAhv_6P6kidV2h7O64JOtudfVYWHIKtBoZr4h6NrxOGSHZ3bDauDufBAr57IBaJHuOgS8Nfb8DwlPF_3e8kY7ZXndhWdJCY4FNO43PQ2tOiNSfodvHUwvZ-VE4gG/s1600/7308430-tour-de-france-sheep-gang-of-sheep-in-a-huddle-c.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitTlnu2JGMjFhVNbXwzAhv_6P6kidV2h7O64JOtudfVYWHIKtBoZr4h6NrxOGSHZ3bDauDufBAr57IBaJHuOgS8Nfb8DwlPF_3e8kY7ZXndhWdJCY4FNO43PQ2tOiNSfodvHUwvZ-VE4gG/s320/7308430-tour-de-france-sheep-gang-of-sheep-in-a-huddle-c.jpg" width="320" /></a><br /><br /></div>
<div style="border-image: none;">
Monien kertomus itsestä alkaa rimpsulla äiti-vaimo-työntekijä*. En määrittele itseäni ensimmäiseksi äidiksi, vaikka äitiys onkin elämääni ehdottomasti eniten vaikuttava ja persoonaani eniten muokannut voima. "Olen äiti", ei kerro mielestäni siitä, millainen persoona on, vaan siitä, mikä henkilön elämässä on keskiössä ja ensimmäisenä. Äitiys on toiminnallista: se on aikatauluttamista, olosuhteiden luomista, toisen kehityksen tukemista ja huomioimista ja tärkeiden asioiden siirtämistä. Elämäni tärkein yksittäinen asia ja tehtävä on rakastaa olentoa, jonka olen maailmaan saattanut. Äitinä oleminen ei kuitenkaan näyttäydy minulle rakkautena tai rakastamisena, se on alkukantaisempaa, elimellisempää, sitä, että voisi nuolla toisen puhtaaksi. </div>
<div style="border-image: none;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkNN_C58nW7R4QsCJILpR6UmEUm-g1BmymeaT9lW0dVyjTQs18CMT3eBZQ47z3y-quLp69Co4RX66Mrh8MPh9lFwCEUEAHrMcsiVWo1q0E35I1dKvhnlnImIDPWpNgWPK4JNslzooCO15E/s1600/Racka.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="220" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkNN_C58nW7R4QsCJILpR6UmEUm-g1BmymeaT9lW0dVyjTQs18CMT3eBZQ47z3y-quLp69Co4RX66Mrh8MPh9lFwCEUEAHrMcsiVWo1q0E35I1dKvhnlnImIDPWpNgWPK4JNslzooCO15E/s320/Racka.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="border-image: none;">
<br />Jos pitäisi napakasti kuvata omaa persoonaa, sanoisin olevani leimahteleva pedantti. Minusta tunnistetaan yleensä nauru. Kiihdyn asioista ja lietsoonnun herkästi erilaisiin tiloihin. <br /><br />Olen turvallisuushakuinen ja vähän arka, mutta pystyn tekemään ripeästi isoja elämänmuutoksia ja ratkaisuja. En katsele taaksepäin, en ainakaan katuen. </div>
<div style="border-image: none;">
<br /></div>
<div style="border-image: none;">
Töissä katson isoja linjoja, mutta saatan työläästi juuttua myös nysväämään pikkuasioita. Olen teoriassa sitä mieltä, mikä tahansa aikaansaaminen on parempi, viis laadusta. Teoriassa. Todellisuudessa tykkään aavistuksen ylisuoriutua. </div>
<br /><br />
<div style="border-image: none;">
Otan helposti johdon, jos semmoinen on otettavissa. Nykyisessä työssäni olen aika paljon nauttinut siitä, että varsinainen vastuu on korkeammalla. Tuntuu siltä, että se vähentää ainakin kotona tapahtumaa työasioiden pyörittelyä aika paljon. </div>
<div style="border-image: none;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCaL3gEhHPy_8mQG9Qdv7vVnDc4BYY6hD-bpAlhONzstvtwlYJakgHZTMaG6mWgvI1Ae2DitncBqSOXmLRa-JFvqyG_D_jgRshTh9W4oE5q84IHNtOnsH79RHYEq9q7cDm5xhZN41AIf7I/s1600/australia-sheep.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCaL3gEhHPy_8mQG9Qdv7vVnDc4BYY6hD-bpAlhONzstvtwlYJakgHZTMaG6mWgvI1Ae2DitncBqSOXmLRa-JFvqyG_D_jgRshTh9W4oE5q84IHNtOnsH79RHYEq9q7cDm5xhZN41AIf7I/s320/australia-sheep.jpg" width="240" /></a></div>
<div style="border-image: none;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgowujYJBw5WKJYovmoJ-CE0yHMC2Tg-Oe4RmDqe3lr58uV7Xo3mCbuaHnq6lWSdlxO8RF4sr3-k9p0u-CcbSd9HF6g6_bwQmatmMTd0J1ZKlL8qIOaYJM0uxTB9HT2K4ck_g6xZOtSnX25/s1600/Racka.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a><br /></div>
<div style="border-image: none;">
Leimahtelevaisuus tekee minusta helposti hieman toisaikaisen. Minulla todellakin on tuotteliaita päiviä ja sellaisia, että seison kädet roikkuen ja hauho kasvoillani ja yritän tavoittaa jonkun järkevän ajatuksen. Edes yhden! Luulen, että asia on loppujen lopuksi kohtuullisessa balanssissa, koska saan aikaiseksi asiat, jotka pitääkin. <br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfpOhzmAFLEHiCSINhPwN-JFptM0Owxjes93lqfovoS61wNv2OnyQhoaz_EeW6fCp-Iz9QXxj3ZrsDHbkSIpQGSNh7LUUAapouhM_YHpdRp6ZoXVU9DdyQkee3oq-2tDhZja5nmzHYwM_u/s1600/Pink%252520Sheep.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfpOhzmAFLEHiCSINhPwN-JFptM0Owxjes93lqfovoS61wNv2OnyQhoaz_EeW6fCp-Iz9QXxj3ZrsDHbkSIpQGSNh7LUUAapouhM_YHpdRp6ZoXVU9DdyQkee3oq-2tDhZja5nmzHYwM_u/s320/Pink%252520Sheep.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Olen aika avoin ja lörpöttelevä tyyppi. Jostakin syystä hiljaisemmat tai ujommat herättävät minussa uteliaisuutta. Ajattelen paljon oikeaa ja väärää ja saatan olla melko mustavalkoinen. Tulen yleensä toimeen suorien ihmisten kanssa, vaikka he olisivat kipakampiakin. Sen sijaan sitä en voi sietää, että joku olisi edessä miellyttävä, mutta selän takana jotakin muuta. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br />*) Määrittelevätkö miehet itseään isä-aviomies-työntekijä -tavoin?</div>
Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-78255391767069231462017-03-01T08:00:00.003-08:002017-03-01T08:48:00.517-08:00Peto ja pupu ja pikkutyttö<br />
<div style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
Paljon on tullut pyöriteltyä kaikenlaista mielen päällä. Naiserityisiä judansseja erityisesti. Eräs feministiksi määrittäytyvä oli taas halunnut tulla stailatuksi tiukkaakin tiukemmin niukkaakin niukemmin apokalyptiseen henkeen. Iso oli pyssy, oikein potentiaalinen. Iso oli tukkakin ja kaula-aukko. Eikä siinä mitään. Inhoan slutshamingia. Jos joku haluaa näyttää säärtä ihan ylös asti ja panna navakan meikin, niin go for it grrl. <br /><br />Toisaalla eräs rouva oli putsannut muotinukkeja asetonilla ja piirtänyt heille uudet down to earth -kasvot, muovannut matalakantaiset töppöset ja neulonut korkeakauluksiset villapaidat kaupanpäälle. Kummassakin tapauksessa yleisö oli ihastuksissaan. Wow mikä kissa! Ja miten suloisia lapsia, <em>luonnollisia, </em>eikä mitään meikkipyttyjä muotityrkkyjä. <br /><br />Itsehän olin lähinnä karhea. Kummassakin tapauksessa. Minusta kumpikaan ei erityisen onnistuneesti luonut mielikuvaa valtaistumisesta ja emansipaatiosta. Voiko emansipoitunut nainen olla seksikäs, siis korsetti-meikki -seksikäs? Voi. Tietenkin voi. Voiko emansipoitunut nainen olla maanläheinen? No hyvänen aika. Voi. Se, mikä siinä minua hiertää, on se, että nämä on niin nähty. Että olisiko uudenlaisen kuvaston aika, jos vaikka sanottaisiin hej då niin Charlien enkelille kuin Tomb Riderillekin ja varsinkin sille Martalle, joka huushollasi niin, että itseään Jeesustakin alkoi nyppiä?<br /><br />Hankalampi on kertoa, mitä sitten tulisi. Ehkä ihan mitä tahansa. Peter O'Donnell kuvaa Modesty Blaisen self-made -naisena, joka on saanut nimen unkarinjuutalaiselta oppineelta ja ottanut itse sukunimensä Merlinin mentorin mukaan. Modesty pukeutuu mustaan jumpperiin ja mustiin farkkuihin, joissa on helppo ja mukava liikkua, jos ja kun pitää heittäytyä fyysiseksi. Suhteessa uskolliseen aisapariinsa Modesty ilman muuta on feminiininen. Willie Garvin kutsuu häntä prinsessaksi ja on selvää, että hän tekisi mitä vain pomon eteen. Tämän pitemmälle ei kuitenkaan mennä. Asialliset asiat hoidetaan, mutta suhde pysyy mielenkiintoisen platonisena, eikä Modesty tarvitse sankaria, vaan kumppania.<br /><br />Sarjakuvassa Modestyn kurvikkaalla vartalolla sitten kyllä herkuteltiin senkin edestä. <br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://fandangogroovers.files.wordpress.com/2010/11/monica-vitti-modesty-blaise.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://fandangogroovers.files.wordpress.com/2010/11/monica-vitti-modesty-blaise.jpg" width="166" /></a></div>
<div style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<br />Hmm. Kiinnostavaa. Jännää. Peliä vanhan ja uuden kanssa. Jos kuvastoa ei tunne, ei erilaisten kuvastojen välille voi syntyä keskustelua ja jännitettä. Siksi monet valitsevat jotain, joka on tunnistettavissa ja joka asettuu jonkun leiman (peto, pupu, pikkutyttö) alle. Se on ehkä hyödyllistä muistaa, että kulttuurisessa kuvastossa ei ole sen paremmin luonnollista kuin luonnotontakaan. Jännittävää vain, että jotakin näin sopimuksenvaraista ei hevillä uudisteta. Ehkä siksi, että laumaeläiminä haluamme tulla tunnistetuksi ja roolitetuksi itsekin. Valitsemme kuvaston, jonka mukaan muut lajitoverimme toimivat. Sorry I'm a Lady. </div>
<span style="font-family: "calibri";"></span><div style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<br /></div>
<span style="font-family: "calibri";">
</span><br />
<div style="margin: 0cm 0cm 6pt;">
<br /></div>
Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-54164135191837506562016-12-31T06:59:00.001-08:002016-12-31T07:56:13.038-08:00Vuoden vaihtuessaVuosi on vaihtumassa. Apinan vuosi jää taakse. Tarkemmin sanottuna tuliapinan vuosi. Kiinalaisessa horoskoopissa apina on älykäs, oikukas ja lyhytjännitteinen. Se on ketterä ja uteliais selvityjä. Tulielementin sanotaan voimistavan kaikkia näitä piirteitä ja apinan vuonna uskotaan tapahtuvan paljon muutoksia.<br />
<br />
Ja tapahtuikin. Erosta tuli kuluneeksi vuosi, niin uuden ihmissuhteen alkamisestakin. Näistä toinen oli hyvin pitkän kypsyttelyn päätös ja toinen nopeasti syntynyt varmuus. Muutokset kruunasi uusi työ ja muutto uudelle paikkakunnalle. Tässä kohtaa olen väsynyt. Kaksi ystävää on kysynyt varovasti, olenko myös masentunut. Luultavasti olen. Vähintään alavireinen. Kun suuret päätökset on tehty ja elämänmuutos on tapahtunut, on riittävän turvallista hivenen lysähtää kasaan. <br />
<br />
Suren monia asioita: sitä, että odotin asioita ja petyin ja pettymyksiä, joita itse aiheutin. On paljon myös, mistä on syytä kiittää. Olen oppinut paljon itsestäni, eikä se läksy ole likikään aina ollut miellyttävä. Yritän tarkastella itseäni rehellisesti ja opettaa itselleni uusia tapoja toimia, ehkä myös hieman pehmeämpää asennetta itseäni ja muita kohtaan. Se vaatii kärsivällisyyttä sekä itseltäni, että läheisiltäni. Kaikki on kesken. Niin kuin aina, kaikki on niin kovin kesken. <br />
<br />
<a href="http://rlv.zcache.com/vintage_monkey_smoking_a_pipe_monkeys_animal_poster-r47da66919b594cac8269254bff44978d_w2q_8byvr_324.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://rlv.zcache.com/vintage_monkey_smoking_a_pipe_monkeys_animal_poster-r47da66919b594cac8269254bff44978d_w2q_8byvr_324.jpg" width="320" /></a><br />
Ammattijärjestäjä ja life coach <a href="http://www.sandytalarmo.fi/">Sandy</a> tarjosi paketin kysymyksiä kuluneesta vuodesta ja tartun siihen tässä.<br />
<br />
Kulunutta vuotta parhaiten kuvaavat viisi adjektiivia olisivat navakka, muuttuva, etenevä, rohkea ja työläs. Muutton ja uuden työn aloittaminen olivat melkoisia voimanponnistuksia. Pieni joululoma on ollut niin kovin tervetullut hengähdystauko. <br />
<br />
Jos vuodesta 2016 pitäisi valita jokin tietty teema, se olisikin juuri muutoksen tai valintojen teema. Kun minulle tarjoitui tilaisuus hakea uutta työtä ja sitten ottaa se vastaan ja muuttaa, olin ennen muuta valmis ja varma. Myöhemmin on ollut aikaa potea niin koti-ikävää kuin pelkoakin siitä, mitä uusi tuo tullessaan. Muutto ja työ ovat kuitenkin antaneet mahdollisuuden ylläpitää läheisiä ihmissuhteita: sekä omaa parisuhdetta että lapsen ihmissuhteita. Olen lähempänä muutamia vanhoja ystäviä, joten en ole missään nimessä tyhjän päällä. Oli myös oikea hetki muuttaa, sillä lapsi aloitti esikoulun.<br />
<br />
Vuoden 2016 mieleenpainuvin hetki on luultavasti se, kun sain soiton uudesta työstä. Olin päiväkausia täysin euforinen. Myös puhelinsoitto, jossa sain kuulla ystävän puolison menehtymisestä tulee varmasti jäämään pysyvästi mieleen. Edesmennyt henkilö oli oikeastaan ensimmäinen omaaa ikää lähellä oleva menehtynyt läheinen. Se kyllä vie ajatukset myös oman elämän haurauteen. Sain olla myös mukana erään läheisen suuressa elämänmuutoksessa. Toivon, että saan siinä vähän antaa takaisin sitä tukea ja olkapäätä, jota olen häneltä vuosien varrella saanut.<br />
<br />
Vuoden tärkeimmät kohtaamiset ovat luultavasti olleet yhteiset hetket kirjoittajasiskojen kanssa sekä perheen kanssa vietetty aika. Kirjoittamisen myötä ja Itä-Suomessa asumisen myötä on syntynyt uusia ja syvällisiä ihmissuhteita. Mieleen jää myös kohtaaminen edesmeenneen asiakkaan kanssa. Se oli viimeinen kerta, kun tapasimme, sillä muutaman päivän kuluttua hän menehtyi. Sain kuulla hänen poismenostaan ennenkokemattoman tökeröllä tavalla (sekin kohtaaminen jää taatusti mieleen). Ystävän puolison hautajaiset Pohjois-Suomessa jäävät muistoihin myös yksinä surullisimmista tilaisuuksista, joissa olen koskaan ollut. Olen myös kohdannut vihaa ja epäluuloa. Ihmiset ovat kovin valmiita auttamaan, mutta ovat he kyllä valmiita uskomaan myös pahaa, pahinta. Näytämme todellisen karvamme tiukoissa tilanteissa. Se on joskus rumaa nähtävää.<br />
<br />
Yksittäisistä valinnoista uuden työn vastaanotto on taatusti vaikuttanut eniten elämääni. Se on tullut muassaan niin monta muuta isoa asiaa, jotka heijastuvat myös läheisten elämään. Entiselle asuinpaikkakunnalle jäi perhettä: molemmat vanhempani, monta vanhaa ja monta hirvittävän tärkeää uutta ystävää. Valinta oli selkeä, mutta helppo se ei ole ollut. Onneksi etäisyys ei tarkoita menettämistä. Ja kuten sanoin, täällä on läheisiä ihmisiä, joiden elämässä voin nyt taas vuorostani olla vanhvemmin läsnä.<br />
<br />
Jos täytyisi valita jokin elämän osa-alue, jolla olen eniten kasvanut tänä vuonna, niin sen täytyy varmaan olla omien rajojen löytäminen. Ikävää, että sen on täytynyt jälleen kerran tarkoittaa sitä, että raja huomataan vasta sitten, kun se on ylitetty jo aikaa sitten. Olen joutunut myöntämään itselleni, että valinnat eivät heti ole tuoneet suurta onnea, vaan suurta masennusta ja surua. En voi sanoa eläväni elämäni parasta jaksoa, mutta onneksi voin olla varma siitä, että olen tehnyt oikeita valintoja ja uskoa siihen, että voimat palautuvat ja tulen sinuiksi kaiken uuden kanssa. Ainakin minulla on siihen valtava motivaatio. Voimien palaamista odotellessa. <br />
<br />
Merkittävin kuluneena vuonna oppimani asia... mikähän se olisi? Että elämä on arvaamatonta, yllätyksellistä. Ehkä tämä on tuonut taas luottoa kaitselmukseen. Kunpa se toisi myös luottoa siihen, että itse jaksaa selvitä kaikista eteen tulevista asioista. Toivon myös, että voin säilyttää muutamat itselleni aivan hirvittävän tärkeät ja avaavat ihmissuhteet. Onneksi on puhelin.<br />
<br />
Vaikeinta kuluneessa vuodessa on ollut hyväksyä se, että kaikkien isojen muutosten ja suurta energiaa vaatineiden ratkaisujen jälkeen palkintona ei ole välitön onni, vaan väsymys ja valtava halu perääntyä johonkin koloon nukkumaan ja sulattelemaan kaikkea tapahtunutta. Kiitos kaikille kärsivällisyydestänne.<br />
<br />
Vuonna 2016 haluan kiittää itseäni rohkeudesta. Olen taas kerran sanonut kyllä elämälle ja lähtenyt uudelle polulle. Kiitos minä.<br />
<br />
Vuoden 2016 suuri yllätys on varmaankin käynyt jo ilmi edellisistä pohdinnoista. Yllätyin omasta kyvyttömyydestä ja keskeneräisyydestäni. On niin paljon, mitä pitää vielä opetella.<br />
<br />
Vuoden hauskimmat hetket ovat luultavasti matkat, jotka teimme keväällä Tanskaan ja jouluna Englantiin. Kirjoittajasiskojen kanssa vietetyt läksiäiset ja syksyinen saunailta sattuivat myös kylkiin. <br />
<br />
Kuluneen vuoden musiikki: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=32ZatjSIScI">Layla Zoe: I don't want to hurt nobody. </a><br />
Kuluneen vuoden maku: musta appelsiinitee<br />
Kuluneen vuoden tuoksu: musta appelisiinitee<br />
<br />
Päälimmäinen tunne vuoden 2016 päättyessä on varmasti helpostus. Se on nyt ohi! Selvittiin tästä. <br />
<br />
Asioita, joista haluan päästää irti on paljonkin. Haluan päästää irti kontrollintarpeestani, joka kohdistuu sekä itseeni ja läheisiini. Haluan löytää jonkin muun keinon saavuttaa turvallisuuden tunne. Olen koko elämäni ajan joutunut huolehtimaan asioistani ja olen täysin allerginen "asiat järjestyvät" -ajatukselle. Eivät ne järjesty. Niitä täytyy järjestellä, ratkaisuja tehdä ja tarttua toimeen. Kenties minun täytyy oppia jättämään jotain rempalleen. Sietää kaaosta ja epäjärjestystä ja muutosta. Samalla kaipuu turvalliseen, yksinkertaiseen raamiin on aivan valtava. Saa nähdä, voiko tämän ristiriidan ratkaista jotenkin turvallisella ja pehmeällä tavalla.<br />
<br />
Kuluneesta vuodesta haluan viedä mukanani muutaman tärkeän oivalluksen ja monta tärkeää ihmistä. Niin Poikasen kuin kumppaninkin kanssa olemme ajatelleet, että elämässämme esimerkiksi matkat tulevat olemaan tärkeämpi asia, kuin asuinneliöt. Lähden odottamaan alkavaa kukon vuotta luottavasin mielin yhdessä tärkeiden ihmisten kanssa. Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-77168108229295390632016-08-10T05:13:00.000-07:002016-08-10T06:02:39.400-07:00Känkkäränkkä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjW7HDFejtyqZefx5rgYbauxsy8uBGseHQCdV88QF_-_FNR5rcr5gqVV4dSQji5tnexQys-7aLYY3HkeqglQvLM7ViIqX9PqHvXpdbuEYm7EfhYsLsowtWo3JZTMXiooUxgWZ6SNEZOcvjX/s1600/tru.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjW7HDFejtyqZefx5rgYbauxsy8uBGseHQCdV88QF_-_FNR5rcr5gqVV4dSQji5tnexQys-7aLYY3HkeqglQvLM7ViIqX9PqHvXpdbuEYm7EfhYsLsowtWo3JZTMXiooUxgWZ6SNEZOcvjX/s320/tru.png" width="320" /></a></div>
<br />
<div style="border-image: none;">
Paikkakuntien FB-ryhmistä kuulee, missä kannattaa pestä matto ja millä nuorisoseurantalolla on hauska iltatapahtuma. Siellä kuulee myös valkoisesta transitista, joka ajelee hitaasti asuinalueella. Virrasta pulpahtaa kännykkäkameralla napattu kuva (pakkauksessa olevasta) injektioneulasta, joka on löytynyt ulkoilualueelta. Liittymän kohdalle harmittavasti pysäköity auto on myös päätynyt kuviin sadattelujen kera. Pinnalla kuohuu päiväkausia kertomus, jossa lemmikinomistaja kertoo kissastaan, joka on tullut kotiin vatsa auki ja on jouduttu lopettamaan: "[E]läinlääkäri oli sitä mieltä että viilto on liian siisti tullakseen petoeläimestä tai toisesta kissasta", kertoo omistaja. Hän on antanut itsensä ymmärtää, että joku on tahallaan vahingoittanut kissaa kuolettavasti. </div>
<br />
<div style="border-image: none;">
Arvaatteko, monennessako kommentissa ehdotetaan lynkkauspartiota pedofiilin, varasliigan, narkkarin tai eläinrääkkääjän poistamiseksi katukuvasta?</div>
<br />
<div style="border-image: none;">
Hitaasti liikkuva transit voi olla jonkun yksinhuoltajan muuttoauto, jonkun, jonka auto on hirveän täynnä tavaraa ja joka pelkää lasipöydän ja huonekasviensa puolesta ja etsiskelee uuden asuntonsa osoitetta, koska on ollut niin uskalias ja tulee niin kaukaa, että on vuokrannut asunnon näkemättä sitä. Neulalla voidaan pistää muutakin, kuin huumausainetta. Husiman Persiessä olevalta nuotiopaikalta löytynyt neula ei luultavasti ole nistin huumeruisku, itse veikkaisin diabeetikkoa, mutta minähän olenkin tällainen kukkahattutäti. Ja jos minä pysäköin auton kadun varteen siten, että se harmittaa jotakin, niin mielelläni kuulisin siitä ja siirtäisin autoa, jossa sentään on liikkuvat etupyörät sen sijaan, että löytäisin itseni kohta Internetistä, jossa korttini haluttaisiin polttaa ja renkaat viillellä. Vähintään. </div>
<br />
<div style="border-image: none;">
Ja kissat. Ne eivät kuulu Suomen luontoon, missä ne aiheuttavat paljon tuhoa ja kokevat todennäköisesti tuskallisen kohtalonsa lasinkappaleiden, piikkilangan tai auton vahingoittamana. Onko tosiaan mukavampaa ajatella, että kissaa on viillellyt sadistinen eläinrääkkääjä, kuin kohdata se, että on ottanut riskin ja antanut kissan ulkoilla vapaasti ja sitten on käynyt niin kuin on käynyt?</div>
<br />
<div style="border-image: none;">
Some on kiva. Siellä on ystäviä ja nokkelia juttuja ja ideoita ja tietoa ja vuorovaikutusta. Ja sitten siellä on tällaisia tyhmien aikuisten känkkäränkkänurkkia, joita tekee mieli karttaa. <br />
<br />
Tässä yhtenä iltana lähdin kävelylle ja yritin kohdata pelon, sen saman pelon, jota nuori samalla paikkakunnalla asuva nainen koki kertoessaan, että katukuvassa liikkuvat partiot lisäävät hänen turvallisuudentunnettaan. Oli hyvin hieno kesäilta. Rannalla oli joukko arabiaa puhuvia miehiä, jotka keräsivät pikniktavaroitaan ja juttelivat äänekkäästi ja käsiään huitoen. Pinnistin. Tuli mieleen karjalaiset sukulaiseni. Ainakin isoäitini menestyksekäs taktiikka oli se, että kovaäänisin voittaa puheenvuoron. </div>
<br />
<div style="border-image: none;">
Sen sijaan kohtasin pelon ja vihan, kun päädyin kieltokyltein somistetulle omakotiyhdistyksen yksityiselle uimarannalle. Hiekka- ja kestopuukaistaleelle oli perustettu ikioma poliisivaltio alaikäisiä koskevine ulkonaliikkumiskieltoineen. Jokamiehenoikeus sallii muun muassa uimisen kaikkialla, paitsi pihassa, jota koskee kotirauha. Kylttejä voi panna, mutta niitä ei tarvitse noudattaa. Puomin voi asettaa, mutta sen kiertäminen on sallittua. Vein saman tien kansalaistottelemattoman, tatuoidun kehoni järveen ja lähtiessäni heitin kävyllä kylttiä niin, että kajahti. </div>
Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-37058980693713304912016-08-08T08:09:00.002-07:002016-08-08T09:03:09.830-07:00Elämä on hyvää<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgERvuyFmoW7C1t47_g7yhzk4F2eY_8owpXO2ni-Al_1UV7kq7NgML_eB0E-EBJ1sqxysMZrZVLWoCQ8SmGCeclFvbja9zSV0Lxvp_oCbv4LMHx4Pg067OSQBXvbSQo7fZo6EUH20nfkPM/s1600/piippukoira.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="228" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgERvuyFmoW7C1t47_g7yhzk4F2eY_8owpXO2ni-Al_1UV7kq7NgML_eB0E-EBJ1sqxysMZrZVLWoCQ8SmGCeclFvbja9zSV0Lxvp_oCbv4LMHx4Pg067OSQBXvbSQo7fZo6EUH20nfkPM/s320/piippukoira.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
Herään päänsärkyyn. Maito on loppu ja lapsi on taas maailmalla, joten ajamme kaupunkiin aamupalalle. Naapuripöydässä on kolme lihavaa naista, kaikki eri ikäisiä. He tilaavat toisen pullon kuohuviiniä. Pistän aspiriinin kielelle ja hörppään lenkkuvasta muovipikarista haaleaa vettä päälle. Tummapaahtoinen kahvi ja särkylääke vievät päänsäryn ja äkkiä olen hyvin kuumissani ja hyvin hereillä. <br />
<br />
<br />
Lapsen loma on jatkunut viisi viikkoa ja kolme päivää, aina viikon kussakin paikassa. Olen kiitollinen ystäville ja sukulaisille, joiden elämässä on tilaa pienelle ihmiselle, ja pienelle ihmiselle, joka on omalla hienolla olemisen tavallaan lunastanut osaltaan sen tilan. <br />
<br />
Itse en ole vielä voinut lomailla, ja jos väsymys olisi hyppylauta, olisi joka toisella loikalla varaa ottaa vielä yksi askel ja joka toinen olisi yliastuttu. Inhoan yleisurheilua, mutta pidän liikkeellä olosta, ja Espanjan sisällissodasta kertovan näyttelyn ja ystävien tarjoaman päivällisen jälkeen jaksaa ihan hyvin kävellä vielä tunnin, käsi kädessä, lenseässä kesäillassa ja katsella poneja, joista jokainen on eri värinen. <br />
<br />
Me nauramme paljon ja pysymme liikkeessä. Meillä on suunnitelmia, joista ihan jokainen saa minut kysymään itseltäni, missä mahdoit olla silloin, kun en vielä uskaltanutkaan haaveilla tällaisesta lajitoveruudesta. <br />
<br />
Olisin virkeänä parempi ihminen, mutta en osaa levätä toimettomuudessa. Jos olen nukkunut hyvin, haluan mennä paikkoihin, katsoa asioita ja maistaa uusia makuja ja uudelleen vanhoja, niin kuin voisilmäpullaa, jonka sokeri rahisee hampaissa ja jokaisena elämäni aamuna kahvia suuresta mukista ja herätä siihen tietoon, että asiat ovat näin hyvin.<br />
<br />
Ainokainen ikävöity esikoinen aloittaa torstaina luokan nolla. Kaniini on saanut kokeellista hoitoa ja sen käytöstavat ja sisäsiisteys ovat palanneet. Olen laittanut kalenteriin suuripiirteisiä ympyröitä kohtiin, joissa haluan olla kirjoittajasiskojen seurassa meressä olevalla saarella, ja perheen kanssa toisella kaukaisemmassa meressä olevalla saarella. Ja mielessäni kasvaa pieni toiveikas lista asioista, joita voisi olla seuraavassa ikiomassa kodissa. Keltainen pöytä. Viihtyisiä korituoleja. Loikkivia ja lukevia tovereita, laumani jäseniä, kodikkaissa puuhissaan, ympärilläni.Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-54993077760947660902016-08-03T04:41:00.001-07:002016-08-03T04:55:33.038-07:00Kuvassa Seija-jänis, joka melkein lopetettiin, mutta joka sai lääkityksen, mutta ei liity mitenkään alla olevaan tekstiin<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-s1xuj3mWdQY/VuKBLZh0csI/AAAAAAAALuQ/f1uDk_99uwkWwg1cuJLNDnzgHugBV0YhQCPcB/s1600/Seikku.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://2.bp.blogspot.com/-s1xuj3mWdQY/VuKBLZh0csI/AAAAAAAALuQ/f1uDk_99uwkWwg1cuJLNDnzgHugBV0YhQCPcB/s320/Seikku.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-F1ZDPafIGsI/VuKBI2V1g7I/AAAAAAAALuQ/9dGl2mqGw0IHkQM2yjptZKUj03gSL9ORgCPcB/s1600/ALLAS.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a><br /></div>
<br />
Olisi hienoa, jos lukisi Melloa tai Lelloa tai tiskatessaan havaitsisi kuten Byrne, arkkienkeleitä, joiden ainoa sanoma on kertoa, miten kantsii elää ja että juuri minä olen erittäin erityinen. Ainakin paljon erityisempi, kuin se lähikaupan kassa, jolle olen antanut nimen Hidaskäsi-Maarit (en tiedä, onko hän Maarit, toivottavasti ei, olin oikeasti kiitollinen, kun hän kerran jutteli kanssani älykkäästi punajuurista, eikä vain lappanut tuotteita ravintoketjun alkupäähän) tai Vihakautta-Seppo, kani, joka osoittautui naiseksi. Tai vaikka joku kehitysmaan ihminen, jolla ei ehkä ole aikaa miettiä elämänhallinnan ongelmia tai omaa erityisherkkyyttä, kun elää esimerkiksi kaatopaikalla tai pakolaisleirissä.<br />
<br />
Silti, omat ongelmat eivät katoa siten, että ajattelee kaikkia niitä 5mrd ihmistä, joilla kuitenkin menee huonommin kuin minulla. Omat ongelmani ovat omia ongelmiani ja elelen niiden kanssa päivittäin. Se on vähän niin kuin olisi kesy karhu lemmikkinä. Hyvänä päivänä tosi mukava ja persoonallinen, pitkiäkin aikoja horroksessa, huonona voi lähteä puolet kasvoista. <br />
<br />
Minusta olisi tosi mukavaa, jos oivallukset syntyisivät vähän toisella tavalla, kuin kahden nessupakkauksen välillä ja kuten naula kantapäähän. Onneksi silloin on ystävä, joka häätää aviomiehen sängystä ja näyttää läppäriltä Lewis-rikossarjaa ja sanoo, että kuule, mehän voisimme tehdä ongelmistasi tuollaisen seinänkokoisen mindmapin, niin kuin rikososastollakin. Voin auttaa.<br />
<br />
Olisi valtavan upeaa, jos sitten aika pian 38-vuotiaana huomaisi, että elämä ei ole enää sellaista räpeltämistä, jossa kuumotetaan, petytään, kauhistutaan, pelätään, himoitaan, hävetään, toivotaan, raivotaan, yritetään ja silti käy niin, että kun maksaa ravintolassa, on lompakon kylkeen tarttunut maxi-terveysside, joka imaisisi vaikka elefantin menkat, mutta sentään on tullut itse niin vanhaksi, ettei kuole välittömästi siihen paikkaan vaan melkein ehkä iskee jonkin verran silmää tarjoilijapojalle, että tässä sitä vielä munasolu irtoaa ja pankkikortillakin on katetta, kuule. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-37729458383537567332016-07-29T09:34:00.000-07:002016-07-29T09:34:17.241-07:00Lyhyt viesti miesliikkeen haarakonttorista Suomi palauttaa suuria määriä mm. irakilaisia kotimaahansa. Vapaaehtoisesti, toki. Salattuina ajankohtina niin, ettei media pääse paikalle.<br />
<br />
Voisin ottaa kantaa maahanmuuttoon. Kertoa, mitä ajattelin, kun luin HS:n uutisen asiasta ja mitä ajattelin ja tunsin ja päätin, kun luin kommentit.<br />
<br />
Sen sijaan olen koko ajan miettinyt miesvihaa, ja sitä, missä ovat miesasiamiehet? Vai onko niin, että tämäkin liike aate vain joidenkin miesten oikeuksia samalla tavalla kuin naisasiaa käytetään keppihevosena silloin, kun sillä ajetaan jotain muuta asiaa?<br />
<br />
Pojan äitinä asia koskettaa. Ja ihmisenä maailmassa, missä puolet ihmisistä on miehiä. Että heitä lyödään nyt nuoruudella ja terveydellä ja sukupuolella. Kyörätään koneeseen ja sanotaan, että Bagdad on ulkoministeriön mukaan turvallinen, ei suomalaisille, mutta teille kyllä. Hyvästi. Ja kommenttikuoro kuulostaa siltä, että jos heille antaisi kiviä, he eivät epäröisi.Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-85359944592478568672016-07-25T08:30:00.002-07:002016-07-25T08:42:20.452-07:00Ratkaisukeskeisyys ja heittokirveetEn voi puhua asioista nimillä, mutta voin yleisesti sanoa, että silloinkin, kun näkisit hyvin paljon vaivaa ja tekisit parhaasi ja saisit aikaan ihan onnistuneen lopputuloksen, on aina niitä, joista on hauskaa tulla ja potkaista polvitaipeeseen. <br />
<br />
<br />
Sellaisista ihmisistä pitää päästä eroon ja heistä on pysyttävä loitolla. <br />
<br />
Sellaisista ihmisitä ei voi aina hankkiutua eroon ja pysyä loitolla, mutta heille voi asettaa rajat ja valvoa niiden koskemattomuutta. <br />
<br />
<em>Voi yrittää asettaa.</em><br />
<br />
Rajaloukkauksia tapahtuu. Silloin on kerrottava rajan paikka uudelleen ja sudittava merkkikiviin tuore maali. Uudelleen, uudelleen, uudelleen ja uudelleen, niin kuin pieni ylväs valtio. Välillä voi tehdä vihajoogaa® ja panna rakkolaastareita peukalonhankaan ja teepuuöljyä niskaan itikoiden vuoksi. <br />
<br />
Todellisten ystävien kanssa voi luoda fantasioita, joissa revitetään Passattia soratiellä ja ratkotaan ongelmia fiskars-halkaisukirveen, pistolapion ja pressun avulla. Synkkä nauru puhdistaa, se on sielun paskaista räsymattoa hankaava, suopaista vaahtoa pärskien kuolaava juuriharja, sen mustemman joen laiturilla. Ja se usko, että joskus tämä vielä loppuu. Jos kuolema ei erota, niin aika, järki, ja itsepintaisuus. Väki. Väkevien akkojen salainen voima.<br />
<br />
Ja sitten on se mesiangervon lenseä katku, juovuttava lempeys, lähimmäisten ympärille kietoutuva parveilevien mehiläisten joukko, mihin nukahdan siinä uskossa, että mitään pahaa ei voi tapahtua. Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-73342601993350725572016-07-19T09:12:00.003-07:002016-07-19T23:30:16.508-07:00Horisonttinani arkistokorttien himmeänsiniset vaakaviivat<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-WtSAuy02arc/VuKGuCHiLnI/AAAAAAAALxk/6PrV6skjVq8CZhje3PWHdQ8sueAXvthBACKgB/s1600/2014%2Bloppuvuosi%2B017.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://1.bp.blogspot.com/-WtSAuy02arc/VuKGuCHiLnI/AAAAAAAALxk/6PrV6skjVq8CZhje3PWHdQ8sueAXvthBACKgB/s400/2014%2Bloppuvuosi%2B017.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
Muistan graduvaiheesta elävästi yhden kohtaamisen ohjaajani kanssa. Olimme käsitelleet opinnäytettä, olin saanut korjauspalautetta ja juttelimme enemmän jo niitä näitä hänen työhuoneessaan. Sanoin, että pidän erilaisista muistikirjoista _ kovasti_, ja vihkojakin on kertynyt matkoilta ja paperikaupoista...<br />
<br />
Hetkinen, hän sanoi ja nosti työhuoneensa kaapin päältä kannettavan Esselte riippukansiolaatikon® ja näytti oman käyttämättömien muistikirjojensa kokoelman.<br />
<br />
Graduohjaajani oli myös ensimmäinen ihminen, jolla näin Filofaxin personal organizerin, se oli ostettu Italiasta ja sen ihanasti ja akateemisesti kuluneet kannet olivat konjakinväristä nahkaa. Ensimmäisen filofax-kalenterini löysin samana syksynä kirjakaupan alennuslaatikosta. Se maksoi muutaman kympin, ja käteni hikosivat, koska tiesin, minkä verran paperirahaa pitäisi latoa tiskiin, jos sen hankkisi uutena ja ohjehintaan. Hankin vain kermanvärisiä kalenterivuosipaketteja, vaikka niitä piti tilata erikseen (pyydän, ettette anna minun aloittaa suomalaisten kirjakauppojen - etenkään niiden toimistotarvikeosastojen - tilasta).<br />
<br />
Olen Jenni, 37, ja minulla on toimistotarvikefetissi. Se ei ole sellainen, jossa kuulutaan Internetin kalenteriryhmiin ja päällystetään oma <em>planneri</em> kuvioidulla teipeillä ja tarroilla ja motivaatioteksteillä, joissa lukee "Dream" tai "Love" tai "Dream and Love". En lähettäisi viikostani valokuvaa sellaiseen kalenteriryhmään, johon en siis missään tapauksessa kuulu. Minun kalenterissani ei lue "Dream and Love" sievässä kuumailmapallossa, siellä lukee "menkat", "maksa perintään mennyt sähkölasku" ja erilaisia puhelinkeskusteluista napattuja keskustelunpätkiä, joista saattaa lähteä liikkeelle joku dialogi johonkin novelliin ja joita ei voi toistaa, koska niissä on säädyttömyyksiä ja rumia sanoja, koska jostain syystä naisremakkaa sisältävissä puheluissa on paljon erilaisia säädyttömyyksiä ja rumia sanoja. Kutsumme sitä kuulumisten vaihtamiseksi, vaikka se onkin jonkinlaista kiroiluterapiaa ja vihajoogaa *asetu kevyeen haara-asentoon ja anna käsien riippua rentoina, aloita sisäänhengitys, nosta kädet, ojenna kesot ja tervehdi universumia, anna hengityksen pitää tässä kohtaa pieni luonteva tauko, lähde pakottamatta uloshengityksen mukana laskevaan liikkeeseen, pidä leuka rentona ja niska suorana, uloshengittäessäsi toista mantraa vittusaatanavittusaatanavittusaatana ja palaa perusasentoon*. <br />
<br />
Sen sijaan toimistotarvikefetissini liittyy materiaaleihin, yksilöllisyyteen ja tarpeeseen kirjoittaa ylös asioita. Materiaaleissa pidän laadusta: villasta, nahasta, metallista, paksusta paperista ja kierreselästä, jonka ansiosta kansion tai muistikirjan saa kunnolla auki. Pidän hillityistä väreistä ja eleettömästä tyylikkyydestä. Kalenterihuuma on alun perin varmaankin lähtenyt siitä, että minulla on tiettyjä esteettisiä ja käytännöllisiä vaatimuksia. Pidän kermanvärisestä paperista. Haluan nähdä koko viikon per aukeama. Kellonaikojen pitää alkaa riittävän aikaisin ja loppua riittävän myöhään. Tarvitsen viikonnumerot. Kalenterin pitää olla juuri sopivan kokoinen. Sen pitää olla miellyttävän näköinen, koska se on aina esillä.<br />
<br />
<span style="font-size: xx-small;">Teennykyisinitseomatkalenterini.</span><br /><br />
Kotitoimistoni ei tee elämästäni vielä kovin organisoitunutta, mutta pupunmuotoiset klemmarit, vanhainaikaiset päivämääräleimasimet ja rei'ittäjät, jotka lävistävät peltiä, saavat sydämeni lyömään nopeammin. Uuden muistikirjan aloittaminen on lupaus siitä, että kyllä, tulee se päivä, jolloin tämä elämäksesi kutsuttu räpellys on kasassa ja sen ympärillä on kumilenkki.Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-62227730660872515872016-07-16T03:57:00.001-07:002016-07-16T03:58:38.960-07:00Toys are not us<a href="https://encrypted-tbn1.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQWwhcSMDQ8s9rMjp4ApO0taV_lRZ1wvwHOsShLvPzdtYdtwK2q" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://encrypted-tbn1.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQWwhcSMDQ8s9rMjp4ApO0taV_lRZ1wvwHOsShLvPzdtYdtwK2q" /></a>Se tapahtui, kun olin luvannut hankkia lomailevalle lapselle "jotain pientä" samalla, kun vien äitini shoppailemaan. Lähiostarimme on sellainen pellolle rakennettu pienen kunnan kokoinen halli. Isompi lelukauppa on kaupunginosan kokoinen. Luulen, että tilanne oli kehittynyt jo jonkin aikaa, mutta ritarihyllyssä oleva Jeanne D'Arc terhakan rautiaansa selässä tirvaisi pikku muovimiekkansa jonkinlaiseen sielulliseen geepisteeseen.<br />
<br />
Lapset riiputtivat käsiään ja äiti pyöritteli silmiään, kun minä keuhkosin siitä, miten puolet maailman ihmisistä on naisia, mutta tässäkin jengissä ehitä on ihan yksi (1)! Ja tyttöjen hylly, tuo kohdunkaulanpunainen osasto, on pakattu täyteen rumia vauvoja. <br />
<div>
<br />
Luulen, että murjaisin jotain ilkeää, leluteollisuutta loukkaavaa ja kenties välilihan repeämiseen liittyvää.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Valitsimme anhangueran.<br />
<br />
Lelukaupassa näkyy räikeimmillään kaikki aikuisten maailman peitellyt, sordinoidut rooliodotukset. Lego, jota olen pitänyt kohtuullisen fiksuna brändinä, on tehnyt tytöille oman sarjan, jossa voi olla kauneushoitolassa käyvä, muffineja paistava eläinlääkäri. Sellainen, joka ei pelasta maailmaa, mutta tyhjentää Pupen anaalirauhaset. Me, jotka uskomme salaliittoon ajattelemme, että tässä markkinatalous valmistelee tyttöjä viettämään rentouttavaa me-timea veetin ehdottamalla tavalla: nylkemällä raa'asti (omia) ihokarvoja kiehuvaksi kuumennetun vahan avulla (ja turruttamalla kipua viskijäätelöllä). Seinän kokoisessa lego star wars -julisteessa oli noin 400 hahmoa, mutta prinsessa Leia oli unohtunut joukosta. PRINSESSA LEIA, joka on maailmankaikkeuden valtiatar. <br />
<br />
En olisi ikinä uskonut seisovani julisteen äärellä ja sanovani missä perkeleessä on Prinsessa Leia. </div>
Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-27896810334276742792016-07-14T03:14:00.005-07:002016-07-14T05:09:13.547-07:00Why'd You Come in Here Lookin' Like That<br />
<div style="border-image: none;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrGDPrSh2RxMCGGhPWdxaeDLt3e-ciiVUs4rsywywVzue3kv2ShDt2L_3tQhx3eUr-mfCCSF-TEzmp3j-HvAOTdBVvX6bPq5kxTZBxsXjKTggd7UyTwA5CLQi8RSPJALJ7cY69ujkY_HRL/s1600/dolly-parton-outrageous-makeup-side.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrGDPrSh2RxMCGGhPWdxaeDLt3e-ciiVUs4rsywywVzue3kv2ShDt2L_3tQhx3eUr-mfCCSF-TEzmp3j-HvAOTdBVvX6bPq5kxTZBxsXjKTggd7UyTwA5CLQi8RSPJALJ7cY69ujkY_HRL/s1600/dolly-parton-outrageous-makeup-side.jpg" /></a>Keski-ikä saapui varoittamatta aamupäivällä kuin kosminen läpsäys takaraivoon ja sanoi MOI, OLET VANHA. MIELIPITEESI OVAT TUNKKAISIA JA OLET ALKANUT HOMSSAHTAA.<br />
<br />
Huomasin pyöritteleväni silmiä volyymiripsille. Halusin kertoa ihmisille volyymiripsiraivostani. Argumenttini olivat seuraavanlaisia: hyvät tekoripset näyttävät siltä, että on menossa kansallisbalettiin. Siis esiintymään. Huonot siltä, kuin naamaan olisi murskattu öljytuhosta pelastettu hyönteispopulaatio. Ja jos ne, niin kuin eyliner, ei satu ihan jetsulleen, niin kyllä näyttää siltä, että ei muutkaan asiat ole ihan kohdallaan (tähän kohtaan kielen naksuttelua). <br />
<br />
Mielipiteeni on sukurutsaisessa suhteessa poikaystäväni mielipiteen kanssa, jossa<em> paheksutaan valmiiksi repaleisia farkkuja. </em>Tarkemmin ajateltuna poikaystäväni on alkanut harmaantua. Näen lähitulevaisuuden, jossa vedämme perässämme ruudullisia ostoskärryjä, leikkaamme talteen kuolinilmoituksia ja kommentoimme muita ihmisiä ääneen.<br />
<br />
Oikeasti olen sitä mieltä, että ihmisten ulkonäkö ei kuulu minulle yhtään. Äiti Gaia on siunannut minua värittömillä ripsillä ja kompensoinut tätä sillä, että muu karvoitus on tankeaa ja mustaa, joten nauran itse kolkosti sellaisille käsitteille, kuin "luonnollinen kauneus". Vierastan myös sitä projektia, jossa bratzilta otetaan asetonilla naama pois ja maalataan tilalle down-to-earth -seurakuntanuori (tree change dolls). Kaikki tällainen haiskahtaa siltä, että joku muu, kuin henkilö itse, tietää paremmin, miltä henkilön pitää näyttää. Lisäksi huonosti tehdyt nuket näyttävät siltä huonosti korjatulta jeesusmaalaukselta. Tiedättehän. <em><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Ecce_Homo_(Mart%C3%ADnez_and_Gim%C3%A9nez,_Borja)">Tältä.</a></em><br />
<br />
Sanon vaan, että hautaustoimistopeitevoide, iso tukka, tummaksi suditut kulmat ja volyymiripset ovat kaksiuloitteisena, esimerkiksi tuolla Internetissä, makeita ja saavat kunnon filtteröinnin kanssa ihmisen näyttämään mangahahmolta. Muina aikoina ne saavat ihmisen näyttämään keikalle lähtevältä Dolly Partonilta. Ei sillä, etteikö jokaisella olisi oikeutta näyttää Dollylta, jos kerran haluaa.(* <br />
<br />
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/jF8u1mPmi1s/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/jF8u1mPmi1s?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<br />
<span style="font-size: xx-small;">*) minä pidän Dolly Partonista, minusta Dolly on <em>ihana.</em></span>Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-82691184306827206822016-07-13T02:35:00.001-07:002016-07-14T03:13:25.016-07:00Minä + jalkapallo = totta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.ytimg.com/vi/m8sIfrZNZD8/maxresdefault.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://i.ytimg.com/vi/m8sIfrZNZD8/maxresdefault.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="border-image: none;">
<br />
Euroopan mestaruus ja äkkiä Internet täyttyy <em>kisaveikkauksista, </em>joita laativat myös naiset. Normaalisti olisin antanut koko hulinan ohittaa tietoisuuteni, mutta koske olen päättänyt säännöllisesti liikuskella tutustumassa huudeihin oman mukavuusalueeni ulkopuolellakin, haastoin itseni tutustumaan futikseen. Päätin kannattaa Italiaa (kaunis kieli, miellyttävä ja kotoinen tapa puhua käsillä) ja tein vähän pohjatyötä kysymällä eräältä asiantuntevalta naisystävältä, mitä pelejä kannattaa katsoa.<br /><br />Itseopiskelu ei tässä kohtaa tuntunut houkuttelevalta, joten vietin tyttöjen viikonlopun erään toisen naisystäväni kanssa. Ohjelmaamme kuului grillin puhdistus ja käyttöönotto, saunominen, kaljan juonti ja jalkapallo. Pidimme pelitauon vain katsoaksemme klassikkodekkari <strike>Hathawayta</strike> Lewista, koska <em>siinä on hieno käsikirjoitus ja loistavaa dialogia.</em><br />
<em><br /></em>Viikonloppu oli silmiä avaava. Ystävättäreni selitti muun muassa paitsiosäännön ja kiinnitti huomioni olennaisiin seikkoihin (Slovakialla oli tiukemmat peliasut). Kokemuksen rohkaisemana katsoin pari peliä kotonakin. Ihan ilman mitään syytä ja melkein kokonaan. Islanti-Englanti -ottelun aikana väitän huomanneeni, mistä tässä hienossa, hienossa, hienossa lajissa on kyse. Tai sitten se johtui vain Islannista. Hieno hieno maa. <br /><br />Jalkapallossa parasta tähän asti on ollut se, että kun kirjastotyössä kohtaa kymmenvuotiaita asiakkaita, voi keskustella siitä, miten upeasti Rui Patrício veti (vaikka Portugalin menestys toki olikin pettymys) ja kysyä, seuraatko muuten valioliigaa. Semmoinen pienten tyyppien kanssa bondailu on mainiota ja muutamalla koodisanalla pääsee pitkälle. Omaksuin jo kakarana tavan heittää surutta kentälle kaikki tiedonmurut, joita olen matkoillani nokkinut. Ei tarvitse olla asiantuntija, voidakseen womansplainata ja esittää sellaista. <br /><br />Minusta ei tullut jalkapallofania. En muistanut kannattaa Italiaa. Mutta jos minun pitäisi mennä katsomaan jalkapalloa, minun ei ehkä tarvitsisi ottaa mukaan isoja aurinkolaseja, joiden takana voi torkkua, ja olla koko ajan hieman juovuksissa. </div>
Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-91186137335363580582016-07-12T07:45:00.001-07:002016-07-12T07:45:43.812-07:00LiejuryömijäntieAsumme kerrostalossa, joka on rakennettu pellolle. Talo on uusi ja asukkaat kaikenkirjavia. Lapsia on paljon ja kissat vilistävät joutomaalla, kuhisevat punkkeja ja kerjäävät kalaa, jos menee ongelle. <br /><br />Huonekasvit valtaavat asunnon. Tilaan yht'äkkiä kirjoja summalla, jonka työnnän äkkiä mielen perukoille. Työnnän vikisevän omatunnon muovipussin pohjalle ja sullon päälle harvemmin pidettyjä vaatteita, eriparisia astioita ja leluja, joista poika on kasvanut yli. <br /><br />Poika on kuusi, mutta jalkapalloa katsellessaan hänessä on aavistus aikuista ja miestä. "Pistä se ovi kiinni", minä karjun, kun hän tömistelee aamulla vessaan. Hän on olemustaan isompi tai pienempi. Rajatilaolento, otsassa ristinmuotoinen arpi. <br /><br />Elämä on pudonnut uomaansa ja tulevaisuus lepattelee ylläni. Sateet tulevat näinä päivinä painavina, niin kuin joku painaisi kämmenen maailman suulle ja kuiskaisi shhh. Seison työpaikan ovella kädet ympärilläni levollisena ja katselen krasseja, jotka heristelevät kilpiään Thorille. <br /><br />Tervehdin kaikkia alkavia hetkiä. En yhtään haluaisi, että päivät kuluisivat nopeammin. Kaikki on kaunista, eikä mikään tee kipeää. Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-26478032700071578272016-03-17T02:43:00.002-07:002016-03-17T02:43:42.213-07:00Hyvästejä ja hurmaavaa byrokratiaaValkoisen nappiruusun terälehdissä on aavistus pistaasia. Panen paperikassiin mukaan suklaata ja höpsön kortin ja rutistan naisia, jotka ovat huolehtineet lapsestani viiden vuoden ajan.<br />
<br />
Kolme työpäivää jäljellä. Kohtaamiset asiakkaiden kanssa ovat yllättävän tunnepitoisia. Tässä on puhuttu lapset puolisot sairaudet talot lemmikit politiikka elokuvat kirjat ja se, kuka piirtää parhaiten Tex Willereitä. "Kaikkea hyvää sinulle, pidä huoli itsestäsi". <br /><br />Ihmiset hellyttävät minua, ja aineistonvalinta. Tilaan kirjaa lantionpohjan jumpasta synnyttäneille ja minua itkettää, kun facebookissa on juuri käyty hulvaton keskustelu siitä, milloin se "häpykieli" ilmestyikän valistus- ja oppikirjoihin osaksi ulkosynnyttimiä. Minua itkettää, että tärkeistä asioista tehdään kirjoija, joissa on iloa ja tietoa. Aineistonvalinta! Hallintosääntö! Kuntalaki ja sen tausta ja tulkinnat! Hurmaannun byrokratiasta, jonka tehtävänä on perustaa päätöksenteko asioihin ja sääntöihin, ei vaikutusvaltaan, ei naamaan, ei takamukseen. Leikittelen joskus ajatuksella oikeustieteestä. <br />
<br />Huomaan rönsyileväni. Ajattelen valkosta nappiruusua ja sitä, että melko pian ostamisen jälkeen se on purettava sellofaanista. Se on kuljetuksen vuoksi laitettu aivan liian pieneen ruukkuun, mutta kun se saa tilaa ja tasaista kosteutta siitä on iloa vuosiksi. Ja sitten minua taas itkettää. Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7677492750122239039.post-11156445997852225512016-03-16T08:11:00.001-07:002016-03-16T09:09:20.795-07:00Siellä, missä ei ole kunnallistekniikkaaEn muista, milloin viimeksi kotini tai autoni olis ollut lukittuna, tai olisin vetänyt verhot ikkuinoiden eteen. Kuljeskelen ikkunoiden editse ja ulkona on pimeää. Siellä ei usein ole ketään, mutta josko joku tulisi, jos avaisi ikkunan ja huhuilisi kevätyöhön? Ystävä sanoo, ota lämpökiikarit, siellä niitä miehiä seisoo metsässä. Ehkä kymmenittäin. <br />
<br />
Tästä dialogista on kyllä aikaa, muttei kovin paljon. Ei vuottakaan.<br />
<br />
Jännitys kasvaa niin suureksi, että kun lapsen viimeisenä päivähoitopäivänä hoitopaikka päättää järjestää lapsen aloitteesta ja hänen läksiäislahjakseen ylimääräisen lelupäivän alan itkeä.<br />
<br />
Viimeiseen vuoteen en ole lukinnut ovia, enkä juuri itkenyt. Illalla kerron puhelimessa miesystävälle sekavasti mitä on tapahtunut ja tapahtumassa, mitä olen ajatellut ja tehnyt. Ja sitten jotain tikkuista ja harmaata vain sulaa vain pois. Nukun hyvin ja mieli kääntyy valoisaksi.<br />
<br />
Maalla oleminen on minulle merkinnyt sitä, ettei ole verhoja ja sitä, että joskus juoksulenkillä käyn pitkälleni maantielle ja katselen hetken aikaa taivasta. Niin voin tehdä, koska iltalenkillä ei ole usein ketään, mutta viime aikoina sielläkin on kävellyt ihmisiä, niin pimeässä, ettei kasvoja erota, mutta hahmot sanovat kohdatessaan hei. Jennihttp://www.blogger.com/profile/06928013028264175234noreply@blogger.com0