Tynnyri, Yeatsin runot, korvalappustereot ja sekarotuinen koira

Kaksi, kolmivuotinen prosessi, johon kuuluu samanaikainen lisääntyminen, kolmenkympinkriisi, työpaikan- ja asuinläänin vaihdos sekä perheen hajauttaminen kahteen osoitteesen ovat todella, todella muttaaneet minua ja ehkä tuo kaikki jollakin tavalla huipentuu meneillään olevaan paastoon. Paastoon, jonka tarkoitus on vielä ajatuksen kanssa katsoa, mitkä asiat elämässä ovat säilyttämisen, mitkä luopumisen arvoisia. Mihin haluan käyttää aikaa ja energiaa? Mihin en?

Yksi selkeä asia, joka on ahdistanut minua yltyvässä määrin on tavara ja esineet, kaikki nuo kipsiset, metalliset, puiset ja posliiniset figuurit, vanhanaikaiset kahviastiastot, hauskat painotuotteet, alkuperäispakkauksissa olevat esineet, omituiset nuket, äänilevyt, kuriositeetit, huonekalut, vanhat kankaat, käsilaukut, kengät, koltut, hatut, hansikkaat, peilit taulut, valaisimet, matot, peltipurkit... Kotimme on ollut rekvisiittavarasto. Jos jotain on tarvittu, se on löytynyt. Kaikki on ollut vanhaa, hauskaa ja mielenkiintoista. Halvalla ostettua, arvokasta, hyvin hyvin kaunista.

Ja äkkiä tulee joku ääni, joka käskee pistää kaikki pahvilaatikkoon ja fidalle ja saa sietämättömät separit ja morkkiksen aina, kun kotiin tulee uusi esine, oli se sitten miten ohut vinyylilätty hyvänsä.

Olen tähän mennessä:

• Myynyt kasan laukkuja, joita en käytä, ja kenkiä, jotka sopivat, jos sivelee jalat puuduttavalla geelillä ja on humalassa koko illan. 
• Antanut pois kirjoja, jotka ovat hyviä, mutta joita en koskaa lue uudelleen. 
• Kerännyt kierrätykseen rätit ja lumput, joita en ole käyttänyt kahteen vuoteen sekä hävittänyt tukun pyyhkeitä ja liinavaatteita (yleensä niitä on liikaa).

Projekti jatkuu. Jokaisella esineellä pitää olla merkitys tai käyttöä. Mieluummin tietenkin molempia.

Jännittää hieman, mihin tämä on johtamassa. Hurmaannun kaikista nano house ja micro home -projekteista, joissa ihminen asuu tynnyrissä, omistaa Yeatsin runot ja korvalappustereot ja sekarotuisen koiran. Puolisolla (minne laitamme kaikki 6000+ äänitettä) ja lapsellakin on jotain sanottavaa tähän. Ja äidillä (kuinka kauan aiot nukkua pelkällä petauspatjalla?).


Pohjimmiltaan koko projekti on paitsi henkinen, eko ja zen, kieltämättä se on myös pikkuisen itsekäs. Kuinka pitkälle voin haavettani viedä ja ketä minun pitää kuitenkin ottaa huomioon?

Työstettävää riittää.

Uteliaana

Ajattelin paastota. Paaston tarkoitus on oman elämän tarkastelu. Ajattelin ottaa muutamia ristiriitaisia elementtejä ja jättää ne pois arjestani ja tarkastella, miten se vaikuttaa ajankäyttööni, olemiseeni, sieluuni.

Koska paastoista ei ole tarkoitus  meuhkata, pidättäydyn kertomasta hankkeesta sen enempää nyt, kerron sitten, jos onnistuin (tai jos tein mahalaskun), mitä oivalsin ja mikä jäi askarruttamaan.

Kysymykseni ennen paastoa on, hallitsenko itse omaa ajankäyttöäni vai onko se ulkopuolelta ohjautuvaa? Olenko löytänyt sellaisia rentoutumisen, lepäämisen, virkistyksen ja läsnäolon tapoja, jotka auttavat minua ja läheisiäni?  

Lupaan itselleni, ettei paaston tarvitse olla ehdoton, koska olen yliherkkä kaikelle ehdottomuudelle. Onnistun paremmin, kun muistutan, että teen asioita vapaasta tahdostani. Kukaan ei kyttää minua, eikä rankaise.