Sisäelinten uusia paikkoja

Ero on näköjään pitkä prosessi. Ehkä ei yhtä pitkä kuin viisitoistavuotinen liitto. Päällimäinen tunne on tyhjyys: elämään on kuulunut elimellisesti jotain, joka on täyttänyt ajatukset, liittynyt suunnitelmiin ja ajankäyttöön ja näin on yhä mutta ihan erilaisella tavalla. Suomen Luonnossa on kuvapareja maisemista ennen ja jälkeen. Ennen harju, nyt soramonttu. Yritän ajatella eteenpäin. Ennen soramonttu, nyt kraaterijärvi, laidoilla pajuviita, keskellä kirkas salainen uimapaikka.

Uuden elämisen opettelu tapahtuu vaiheittain. Ero ei synny kerralla. Tarkastelen olemiseni maisemaa vuodenaika kerrallaan. Sovittelen kappaleita yhteen. Eräältä läheiseltäni poistettiin kohtu. Hän sanoi, että aluksi tuntui siltä, kuin sisäelimet etsisivät uusia paikkoja.

Vapautta ja tuuliajoa.

Aikataulutan itselleni asioita. Hallitsen aikaa, lepoa, treeniä, syömistä ja ihmissuhteita. Komennan itseni nukkumaan. Otan päivän, jona en tee mitään muuta, kuin katson musiikkivideoita ja juon kahvia. Otan päivän, jonka ainoa tavoite on jossakin vaiheessa saada housut jalkaan. Otan päiviä, kun olen skarpeimmillani ja saan työt tehtyä ja juoksevat asiat hoidettua. Pidän huolta itsestäni, jotta jaksaisin pitää huolta lapsestani. Pidän yllä kirjoittamistani. Palaan omiin teksteihin kuin kotiin.