Vuoden vaihtuessa

Vuosi on vaihtumassa. Apinan vuosi jää taakse. Tarkemmin sanottuna tuliapinan vuosi. Kiinalaisessa horoskoopissa apina on älykäs, oikukas ja lyhytjännitteinen. Se on ketterä ja uteliais selvityjä. Tulielementin sanotaan voimistavan kaikkia näitä piirteitä ja apinan vuonna uskotaan tapahtuvan paljon muutoksia.

Ja tapahtuikin. Erosta tuli kuluneeksi vuosi, niin uuden ihmissuhteen alkamisestakin. Näistä toinen oli hyvin pitkän kypsyttelyn päätös ja toinen nopeasti syntynyt varmuus. Muutokset kruunasi uusi työ ja muutto uudelle paikkakunnalle. Tässä kohtaa olen väsynyt. Kaksi ystävää on kysynyt varovasti, olenko myös masentunut. Luultavasti olen. Vähintään alavireinen. Kun suuret päätökset on tehty ja elämänmuutos on tapahtunut, on riittävän turvallista hivenen lysähtää kasaan.

Suren monia asioita: sitä, että odotin asioita ja petyin ja pettymyksiä, joita itse aiheutin. On paljon myös, mistä on syytä kiittää. Olen oppinut paljon itsestäni, eikä se läksy ole likikään aina ollut miellyttävä. Yritän tarkastella itseäni rehellisesti ja opettaa itselleni uusia tapoja toimia, ehkä myös hieman pehmeämpää asennetta itseäni ja muita kohtaan. Se vaatii kärsivällisyyttä sekä itseltäni, että läheisiltäni. Kaikki on kesken. Niin kuin aina, kaikki on niin kovin kesken.


Ammattijärjestäjä ja life coach Sandy tarjosi paketin kysymyksiä kuluneesta vuodesta ja tartun siihen tässä.

Kulunutta vuotta parhaiten kuvaavat viisi adjektiivia olisivat navakka, muuttuva, etenevä, rohkea ja työläs. Muutton ja uuden työn aloittaminen olivat melkoisia voimanponnistuksia. Pieni joululoma on ollut niin kovin tervetullut hengähdystauko.

Jos vuodesta 2016 pitäisi valita jokin tietty teema, se olisikin juuri muutoksen tai valintojen teema. Kun minulle tarjoitui tilaisuus hakea uutta työtä ja sitten ottaa se vastaan ja muuttaa, olin ennen muuta valmis ja varma. Myöhemmin on ollut aikaa potea niin koti-ikävää kuin pelkoakin siitä, mitä uusi tuo tullessaan. Muutto ja työ ovat kuitenkin antaneet mahdollisuuden ylläpitää läheisiä ihmissuhteita: sekä omaa parisuhdetta että lapsen ihmissuhteita. Olen lähempänä muutamia vanhoja ystäviä, joten en ole missään nimessä tyhjän päällä. Oli myös oikea hetki muuttaa, sillä lapsi aloitti esikoulun.

Vuoden 2016 mieleenpainuvin hetki on luultavasti se, kun sain soiton uudesta työstä. Olin päiväkausia täysin euforinen. Myös puhelinsoitto, jossa sain kuulla ystävän puolison menehtymisestä tulee varmasti jäämään pysyvästi mieleen. Edesmennyt henkilö oli oikeastaan ensimmäinen omaaa ikää lähellä oleva menehtynyt läheinen. Se kyllä vie ajatukset myös oman elämän haurauteen. Sain olla myös mukana erään läheisen suuressa elämänmuutoksessa. Toivon, että saan siinä vähän antaa takaisin sitä tukea ja olkapäätä, jota olen häneltä vuosien varrella saanut.

Vuoden tärkeimmät kohtaamiset ovat luultavasti olleet yhteiset hetket kirjoittajasiskojen kanssa sekä perheen kanssa vietetty aika. Kirjoittamisen myötä ja Itä-Suomessa asumisen myötä on syntynyt uusia ja syvällisiä ihmissuhteita. Mieleen jää myös kohtaaminen edesmeenneen asiakkaan kanssa. Se oli viimeinen kerta, kun tapasimme, sillä muutaman päivän kuluttua hän menehtyi. Sain kuulla hänen poismenostaan ennenkokemattoman tökeröllä tavalla (sekin kohtaaminen jää taatusti mieleen). Ystävän puolison hautajaiset Pohjois-Suomessa jäävät muistoihin myös yksinä surullisimmista tilaisuuksista, joissa olen koskaan ollut. Olen myös kohdannut vihaa ja epäluuloa. Ihmiset ovat kovin valmiita auttamaan, mutta ovat he kyllä valmiita uskomaan myös pahaa, pahinta. Näytämme todellisen karvamme tiukoissa tilanteissa. Se on joskus rumaa nähtävää.

Yksittäisistä valinnoista uuden työn vastaanotto on taatusti vaikuttanut eniten elämääni. Se on tullut muassaan niin monta muuta isoa asiaa, jotka heijastuvat myös läheisten elämään. Entiselle asuinpaikkakunnalle jäi perhettä: molemmat vanhempani, monta vanhaa ja monta hirvittävän tärkeää uutta ystävää. Valinta oli selkeä, mutta helppo se ei ole ollut. Onneksi etäisyys ei tarkoita menettämistä. Ja kuten sanoin, täällä on läheisiä ihmisiä, joiden elämässä voin nyt taas vuorostani olla vanhvemmin läsnä.

Jos täytyisi valita jokin elämän osa-alue, jolla olen eniten kasvanut tänä vuonna, niin sen täytyy varmaan olla omien rajojen löytäminen. Ikävää, että sen on täytynyt jälleen kerran tarkoittaa sitä, että raja huomataan vasta sitten, kun se on ylitetty jo aikaa sitten. Olen joutunut myöntämään itselleni, että valinnat eivät heti ole tuoneet suurta onnea, vaan suurta masennusta ja surua. En voi sanoa eläväni elämäni parasta jaksoa, mutta onneksi voin olla varma siitä, että olen tehnyt oikeita valintoja ja uskoa siihen, että voimat palautuvat ja tulen sinuiksi kaiken uuden kanssa. Ainakin minulla on siihen valtava motivaatio. Voimien palaamista odotellessa.

Merkittävin kuluneena vuonna oppimani asia... mikähän se olisi? Että elämä on arvaamatonta, yllätyksellistä. Ehkä tämä on tuonut taas luottoa kaitselmukseen. Kunpa se toisi myös luottoa siihen, että itse jaksaa selvitä kaikista eteen tulevista asioista. Toivon myös, että voin säilyttää muutamat itselleni aivan hirvittävän tärkeät ja avaavat ihmissuhteet. Onneksi on puhelin.

Vaikeinta kuluneessa vuodessa on ollut hyväksyä se, että kaikkien isojen muutosten ja suurta energiaa vaatineiden ratkaisujen jälkeen palkintona ei ole välitön onni, vaan väsymys ja valtava halu perääntyä johonkin koloon nukkumaan ja sulattelemaan kaikkea tapahtunutta. Kiitos kaikille kärsivällisyydestänne.

Vuonna 2016 haluan kiittää itseäni rohkeudesta. Olen taas kerran sanonut kyllä elämälle ja lähtenyt uudelle polulle. Kiitos minä.

Vuoden 2016 suuri yllätys on varmaankin käynyt jo ilmi edellisistä pohdinnoista. Yllätyin omasta kyvyttömyydestä ja keskeneräisyydestäni. On niin paljon, mitä pitää vielä opetella.

Vuoden hauskimmat hetket ovat luultavasti matkat, jotka teimme keväällä Tanskaan ja jouluna Englantiin. Kirjoittajasiskojen kanssa vietetyt läksiäiset ja syksyinen saunailta sattuivat myös kylkiin.

Kuluneen vuoden musiikki: Layla Zoe: I don't want to hurt nobody.
Kuluneen vuoden maku: musta appelsiinitee
Kuluneen vuoden tuoksu: musta appelisiinitee

Päälimmäinen tunne vuoden 2016 päättyessä on varmasti helpostus. Se on nyt ohi! Selvittiin tästä.

Asioita, joista haluan päästää irti on paljonkin. Haluan päästää irti kontrollintarpeestani, joka kohdistuu sekä itseeni ja läheisiini. Haluan löytää jonkin muun keinon saavuttaa turvallisuuden tunne. Olen koko elämäni ajan joutunut huolehtimaan asioistani ja olen täysin allerginen "asiat järjestyvät" -ajatukselle. Eivät ne järjesty. Niitä täytyy järjestellä, ratkaisuja tehdä ja tarttua toimeen. Kenties minun täytyy oppia jättämään jotain rempalleen. Sietää kaaosta ja epäjärjestystä ja muutosta. Samalla kaipuu turvalliseen, yksinkertaiseen raamiin on aivan valtava. Saa nähdä, voiko tämän ristiriidan ratkaista jotenkin turvallisella ja pehmeällä tavalla.

Kuluneesta vuodesta haluan viedä mukanani muutaman tärkeän oivalluksen ja monta tärkeää ihmistä. Niin Poikasen kuin kumppaninkin kanssa olemme ajatelleet, että elämässämme esimerkiksi matkat tulevat olemaan tärkeämpi asia, kuin asuinneliöt. Lähden odottamaan alkavaa kukon vuotta luottavasin mielin yhdessä tärkeiden ihmisten kanssa.