Känkkäränkkä

Paikkakuntien FB-ryhmistä kuulee, missä kannattaa pestä matto ja millä nuorisoseurantalolla on hauska iltatapahtuma. Siellä kuulee myös valkoisesta transitista, joka ajelee hitaasti asuinalueella. Virrasta pulpahtaa kännykkäkameralla napattu kuva (pakkauksessa olevasta) injektioneulasta, joka on löytynyt ulkoilualueelta. Liittymän kohdalle harmittavasti pysäköity auto on myös päätynyt kuviin sadattelujen kera. Pinnalla kuohuu päiväkausia kertomus, jossa lemmikinomistaja kertoo kissastaan, joka on tullut kotiin vatsa auki ja on jouduttu lopettamaan: "[E]läinlääkäri oli sitä mieltä että viilto on liian siisti tullakseen petoeläimestä tai toisesta kissasta", kertoo omistaja. Hän on antanut itsensä ymmärtää, että joku on tahallaan vahingoittanut kissaa kuolettavasti.

Arvaatteko, monennessako kommentissa ehdotetaan lynkkauspartiota pedofiilin, varasliigan, narkkarin tai eläinrääkkääjän poistamiseksi katukuvasta?

Hitaasti liikkuva transit voi olla jonkun yksinhuoltajan muuttoauto, jonkun, jonka auto on hirveän täynnä tavaraa ja joka pelkää lasipöydän ja huonekasviensa puolesta ja etsiskelee uuden asuntonsa osoitetta, koska on ollut niin uskalias ja tulee niin kaukaa, että on vuokrannut asunnon näkemättä sitä. Neulalla voidaan pistää muutakin, kuin huumausainetta. Husiman Persiessä olevalta nuotiopaikalta löytynyt neula ei luultavasti ole nistin huumeruisku, itse veikkaisin diabeetikkoa, mutta minähän olenkin tällainen kukkahattutäti. Ja jos minä pysäköin auton kadun varteen siten, että se harmittaa jotakin, niin mielelläni kuulisin siitä ja siirtäisin autoa, jossa sentään on liikkuvat etupyörät sen sijaan, että löytäisin itseni kohta Internetistä, jossa korttini haluttaisiin polttaa ja renkaat viillellä. Vähintään. 

Ja kissat. Ne eivät kuulu Suomen luontoon, missä ne aiheuttavat paljon tuhoa ja kokevat todennäköisesti tuskallisen kohtalonsa lasinkappaleiden, piikkilangan tai auton vahingoittamana. Onko tosiaan mukavampaa ajatella, että kissaa on viillellyt sadistinen eläinrääkkääjä, kuin kohdata se, että on ottanut riskin ja antanut kissan ulkoilla vapaasti ja sitten on käynyt niin kuin on käynyt?

Some on kiva. Siellä on ystäviä ja nokkelia juttuja ja ideoita ja tietoa ja vuorovaikutusta. Ja sitten siellä on tällaisia tyhmien aikuisten känkkäränkkänurkkia, joita tekee mieli karttaa.

Tässä yhtenä iltana lähdin kävelylle ja yritin kohdata pelon, sen saman pelon, jota nuori samalla paikkakunnalla asuva nainen koki kertoessaan, että katukuvassa liikkuvat partiot lisäävät hänen turvallisuudentunnettaan. Oli hyvin hieno kesäilta. Rannalla oli joukko arabiaa puhuvia miehiä, jotka keräsivät pikniktavaroitaan ja juttelivat äänekkäästi ja käsiään huitoen. Pinnistin. Tuli mieleen karjalaiset sukulaiseni. Ainakin isoäitini menestyksekäs taktiikka oli se, että kovaäänisin voittaa puheenvuoron.

Sen sijaan kohtasin pelon ja vihan, kun päädyin kieltokyltein somistetulle omakotiyhdistyksen yksityiselle uimarannalle. Hiekka- ja kestopuukaistaleelle oli perustettu ikioma poliisivaltio alaikäisiä koskevine ulkonaliikkumiskieltoineen. Jokamiehenoikeus sallii muun muassa uimisen kaikkialla, paitsi pihassa, jota koskee kotirauha. Kylttejä voi panna, mutta niitä ei tarvitse noudattaa. Puomin voi asettaa, mutta sen kiertäminen on sallittua. Vein saman tien kansalaistottelemattoman, tatuoidun kehoni järveen ja lähtiessäni heitin kävyllä kylttiä niin, että kajahti.