Elämä on hyvää

Herään päänsärkyyn. Maito on loppu ja lapsi on taas maailmalla, joten ajamme kaupunkiin aamupalalle. Naapuripöydässä on kolme lihavaa naista, kaikki eri ikäisiä. He tilaavat toisen pullon kuohuviiniä. Pistän aspiriinin kielelle ja hörppään lenkkuvasta muovipikarista haaleaa vettä päälle. Tummapaahtoinen kahvi ja särkylääke vievät päänsäryn ja äkkiä olen hyvin kuumissani ja hyvin hereillä.


Lapsen loma on jatkunut viisi viikkoa ja kolme päivää, aina viikon kussakin paikassa. Olen kiitollinen ystäville ja sukulaisille, joiden elämässä on tilaa pienelle ihmiselle, ja pienelle ihmiselle, joka on omalla hienolla olemisen tavallaan lunastanut osaltaan sen tilan.

Itse en ole vielä voinut lomailla, ja jos väsymys olisi hyppylauta, olisi joka toisella loikalla varaa ottaa vielä yksi askel ja joka toinen olisi yliastuttu. Inhoan yleisurheilua, mutta pidän liikkeellä olosta, ja Espanjan sisällissodasta kertovan näyttelyn ja ystävien tarjoaman päivällisen jälkeen jaksaa ihan hyvin kävellä vielä tunnin, käsi kädessä, lenseässä kesäillassa ja katsella poneja, joista jokainen on eri värinen.

Me nauramme paljon ja pysymme liikkeessä. Meillä on suunnitelmia, joista ihan jokainen saa minut kysymään itseltäni, missä mahdoit olla silloin, kun en vielä uskaltanutkaan haaveilla tällaisesta lajitoveruudesta.

Olisin virkeänä parempi ihminen, mutta en osaa levätä toimettomuudessa. Jos olen nukkunut hyvin, haluan mennä paikkoihin, katsoa asioita ja maistaa uusia makuja ja uudelleen vanhoja, niin kuin voisilmäpullaa, jonka sokeri rahisee hampaissa ja jokaisena elämäni aamuna kahvia suuresta mukista ja herätä siihen tietoon, että asiat ovat näin hyvin.

Ainokainen ikävöity esikoinen aloittaa torstaina luokan nolla. Kaniini on saanut kokeellista hoitoa ja sen käytöstavat ja sisäsiisteys ovat palanneet. Olen laittanut kalenteriin suuripiirteisiä ympyröitä kohtiin, joissa haluan olla kirjoittajasiskojen seurassa meressä olevalla saarella, ja perheen kanssa toisella kaukaisemmassa meressä olevalla saarella. Ja mielessäni kasvaa pieni toiveikas lista asioista, joita voisi olla seuraavassa ikiomassa kodissa. Keltainen pöytä. Viihtyisiä korituoleja. Loikkivia ja lukevia tovereita, laumani jäseniä, kodikkaissa puuhissaan, ympärilläni.