Horisonttinani arkistokorttien himmeänsiniset vaakaviivat

Muistan graduvaiheesta elävästi yhden kohtaamisen ohjaajani kanssa. Olimme käsitelleet opinnäytettä, olin saanut korjauspalautetta ja juttelimme enemmän jo niitä näitä hänen työhuoneessaan. Sanoin, että pidän erilaisista muistikirjoista _ kovasti_, ja vihkojakin on kertynyt matkoilta ja paperikaupoista...

Hetkinen, hän sanoi ja nosti työhuoneensa kaapin päältä kannettavan Esselte riippukansiolaatikon® ja näytti oman käyttämättömien muistikirjojensa kokoelman.

Graduohjaajani oli myös ensimmäinen ihminen, jolla näin Filofaxin personal organizerin, se oli ostettu Italiasta ja sen ihanasti ja akateemisesti kuluneet kannet olivat konjakinväristä nahkaa. Ensimmäisen filofax-kalenterini löysin samana syksynä kirjakaupan alennuslaatikosta. Se maksoi muutaman kympin, ja käteni hikosivat, koska tiesin, minkä verran paperirahaa pitäisi latoa tiskiin, jos sen hankkisi uutena ja ohjehintaan. Hankin vain kermanvärisiä kalenterivuosipaketteja, vaikka niitä piti tilata erikseen (pyydän, ettette anna minun aloittaa suomalaisten kirjakauppojen - etenkään niiden toimistotarvikeosastojen - tilasta).

Olen Jenni, 37, ja minulla on toimistotarvikefetissi. Se ei ole sellainen, jossa kuulutaan Internetin kalenteriryhmiin ja päällystetään oma planneri kuvioidulla teipeillä ja tarroilla ja motivaatioteksteillä, joissa lukee "Dream" tai "Love" tai "Dream and Love". En lähettäisi viikostani valokuvaa sellaiseen kalenteriryhmään, johon en siis missään tapauksessa kuulu. Minun kalenterissani ei lue "Dream and Love" sievässä kuumailmapallossa, siellä lukee "menkat", "maksa perintään mennyt sähkölasku" ja erilaisia puhelinkeskusteluista napattuja keskustelunpätkiä, joista saattaa lähteä liikkeelle joku dialogi johonkin novelliin ja joita ei voi toistaa, koska niissä on säädyttömyyksiä ja rumia sanoja, koska jostain syystä naisremakkaa sisältävissä puheluissa on paljon erilaisia säädyttömyyksiä ja rumia sanoja.  Kutsumme sitä kuulumisten vaihtamiseksi, vaikka se onkin jonkinlaista kiroiluterapiaa ja vihajoogaa *asetu kevyeen haara-asentoon ja anna käsien riippua rentoina, aloita sisäänhengitys, nosta kädet, ojenna kesot ja tervehdi universumia, anna hengityksen pitää tässä kohtaa pieni luonteva tauko, lähde pakottamatta uloshengityksen mukana laskevaan liikkeeseen, pidä leuka rentona ja niska suorana, uloshengittäessäsi toista mantraa vittusaatanavittusaatanavittusaatana ja palaa perusasentoon*.

Sen sijaan toimistotarvikefetissini liittyy materiaaleihin, yksilöllisyyteen ja tarpeeseen kirjoittaa ylös asioita. Materiaaleissa pidän laadusta: villasta, nahasta, metallista, paksusta paperista ja kierreselästä, jonka ansiosta kansion tai muistikirjan saa kunnolla auki. Pidän hillityistä väreistä ja eleettömästä tyylikkyydestä. Kalenterihuuma on alun perin varmaankin lähtenyt siitä, että minulla on tiettyjä esteettisiä ja käytännöllisiä vaatimuksia. Pidän kermanvärisestä paperista. Haluan nähdä koko viikon per aukeama. Kellonaikojen pitää alkaa riittävän aikaisin ja loppua riittävän myöhään. Tarvitsen viikonnumerot. Kalenterin pitää olla juuri sopivan kokoinen. Sen pitää olla miellyttävän näköinen, koska se on aina esillä.

Teennykyisinitseomatkalenterini.

Kotitoimistoni ei tee elämästäni vielä kovin organisoitunutta, mutta pupunmuotoiset klemmarit, vanhainaikaiset päivämääräleimasimet ja rei'ittäjät, jotka lävistävät peltiä, saavat sydämeni lyömään nopeammin. Uuden muistikirjan aloittaminen on lupaus siitä, että kyllä, tulee se päivä, jolloin tämä elämäksesi kutsuttu räpellys on kasassa ja sen ympärillä on kumilenkki.