Minkälaisia asioita ihmiset tarvitsevat ihmisenpesäänsä? Vuoraan omani kirjoilla. Haluan paksun maton, koska istun usein lattialla. Tarvitsen sängyn, johon mahtuu kaksi, mutta olen huomannut, että joskus välimatkaa ei ole ikinä tarpeeksi ja toisinaan hyvin pieni tila riittää, jos ihmiset muuten limittyvät. Riita on liian iso kaikkiin neliöihin, eivätkä parhaimmatkaan puitteet riitä, jos sisältö puuttuu. Suurin tarvitsemani tila on sellainen, joissa olen vapaa itseni. Se on usein sylinkokoinen. Omien ääriviivojeni myötäinen. En tarvitse omaa huonetta, mieluummin jaan tilan. Tila ei kiinnosta niinkään, vaan dynamiikka, jossa oliot tilassa toimivat. Minua ei kiinnosta individualismi vaan symbioottiset suhteet. Monologin sijaan minua kiehtoo dialogi. Ihannetilanteessa kukaan ei organisoi vaan ihmiset ovat herkkiä ja havaitsevia ja löytävät vuorovaikutuksessa tavat ratkaista asioita arjessa.
Kunpa ei olisi niin kaunista ja kirkasta. Voisi olla harmaampaa, vähän vaisumpi ja pehmeämpi sää.
Pidän kannustuksesta, herkkyydestä, hellyydestä ja uteliaisuudesta, en salaperäisestä kovuudesta. Pidän väittelyistä ja ihmisistä, jotka kiihtyvät asioista, en pidä hiljaisesta jääräpäisyydestä enkä auktoriteeteista.
Niin, ehkä se asunnon tärkein kriteeri ei ole parveke eikä kulmasohva, se on ihmissuhde. Mutta minä olenkin kroonikko: en ole ikinä onnistunut paranemaan romanttisuudestani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti