perjantai 13. maaliskuuta 2015

It's my party (and I cry if I want to)

Elämä on juhla.  Mutta,


kuten kaikki tietävät, jotkut juhlat päättyvät siihen, että oksentaa päälleen puoliksi sulanutta punaviininsekaista rullakebabia, herää syvältä Nuuksiosta tai vain tuijottaa erästä katossa olevaa huomattavan mielenkiintoista halkeamaa ja kysyy itseltään mitä helvettiä juuri tapahtui.

Se ei tee juhlasta huonoa. Se tekee juhlasta muistamisen arvoisen. Se tekee juhlasta huonon, jos kukaan ei pidä hiuksia, kun puhut norjaa, tai hae sinua Nuuksiosta, tai makaa vieressäsi katsomassa sitä katon halkeamaa ja yhdy kysymykseesi.

Horoskooppi suositteli Vuohen vuodeksi jotakin muuta, mutta koska vuohet eivät kuuntele horoskooppeja vaan ne kuuntelevat sisäistä ääntään *, Jumalaa, korkeampaa totuutta ja viittä parasta ystäväänsä päätin panna pakettiin joitakin prosesseja. Neljän vuoden asumuserosta tulee ero. Kymmenvuotias yhdysnimi muuttuu isoäidin tyttönimeksi. Elämänmittainen epätietoisuus muuttuu yliopistollisessa keskussairaalassa tiedoksi. Ja tämä kaikki, mikäli maistraatti, käräjäoikeus, ylilääkäri ja Suuri Manitou niin suovat.

Olen juossut. En ole itkenyt. Olen juonut piimää. Ruoka ei ole maistunut. Olen tehnyt päätöksen. En ole horjunut. Ja melko varmasti tänäkin vuonna tulee kesä ja jossakin viidennen ja kuudennen putoamisen välillä olen onnistunut saamaan itseni ja kiväärini taas ponin selkään. 

*mää

6 kommenttia:

  1. Muutos on hyvästä vaikka se onkin ihan kamalaa paskaa. Jaksamista, olet voimakkaampi kuin tiedätkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutos tuntuu siltä, kuin silpoisi itseltään tylsällä moralla raajan irti, mutta joskus sekin on välttämätöntä!

      Poista
  2. Wau. Ja juhlat jatkuu! Jätetään välihuoneeseen penkki yhteisten ystävien tapaamista varten, paikka eksän kanssa hengaamiseen, eteiseen pullo helposti uppoava viskiä kaikille jotka sitä tarvii tai vaan jos tuntuu siltä, ja juhlat elämän uudelle vaiheelle!

    VastaaPoista