maanantai 12. tammikuuta 2015

Onni on barrikadi



Vuohen vuoden trendini olkoon perusasioihin palaaminen. Aion tutkia ja lajitella elämäni perusrakenteita ja päämääriä. Haluan, että nimenomaan arki on hyvää, inhoni sellaisia käsitteitä, kuten "laatuaika", kohtaan vain kasvaa. Arkirutiinin pitää palvella elämää. Arjessa pitää olla asioita, jotka tuottavat välitöntä primitiivistä mielihyvää, kuten kaakao, elokuvat ja Seppo-kani, mutta myös asioita, jotka tuottavat hyvää laajemmassa merkityksessä. Klassikkojen lukeminen (ja kirjoittaminen [ha ha {pun intended}ha]!), musiikki, liikunta, hyvien asioiden edistäminen tuottavat hyvää, joka kestää pitkään ja haihtuu hitaasti. En ole ihminen, joka sanoisi, että onni on villasukka. Olen ihminen, joka sanoo, että onni on läpimennyt kansalaisaloite. Ellen olisi tällainen vanha virkarukkanen ja kannattaisi vakautta ja turvallisuutta, saattaisin radikalisoitua. Ehkä radikalisoidun sitten vähän kypsemmässä keski-iässä. Mikään ei lyö samalla tavalla vyön alle, kuin harmaapäisen puolimaraton-mummon fjällräven-reppu. Eilen meillä oli naapurin kanssa miniseminaari residenssimme aulassa. Tavoitteeksi muotoiltiin: "pienet pysyvät muutokset". Kaikki me olemme todistaneet monia pieleenmenneitä elämäntaparemontteja. Viisasta olisi saneerata jokin elementti huolellisesti, kuin yrittää purkaa jotain alkutekijöihinsä. Samasta romusta rakentuu entisenlaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti