Paaston aika tulee vuodenkierrossa aina hetkeen, jossa se tuntuu soveliaalta. Helpotun, kun kohtaan taas tutun pisteen, jossa arvioidaan, syvennytään, kuulostellaan ja luovutaan.
Tänä vuonna paaston aikaan kohtaan kaksikin rajaa. Molemmat kohtaamiset tapahtuivat ilman dramatiikkaa, ei vihan vallassa. Jouduin vain toteamaan, että raja piiretään tähän, ei yhtään edemmäksi.
Ehkä se rajanveto olikin siksi niin helppoa. Pinta nousi, mitta tuli hiljaa täyteen, totesin rauhallisesti, että nyt riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti