Yst.

Keskustelin puolison kanssa elämänlaadusta ja haaveista.

Pieniä olivat haaveet.

Kirja, juokseminen, takapiha, melonta, uiminen, tanssiminen, ystävien ja perheen kanssa hengailu, ja se, että kerran parissa vuodessa voisi tehdä jonkun hitaan ja mielenkiintoisen matkan. 

Unelmieni rima on matalalla, yritän selvästi tehdä onnellisuudesta helposti saavutettavaa. Hyvä. 

Ystävyys on myös noussut kaiken keskiöön. Elämääni on tullut ja jäänyt, palannutkin muutavia helmiä, jalokiviä, aarteita, joiden kanssa voi olla oma itsensä. Kirjoitettuna se on latteus. Elettynä se on jotain hyvin syvää ja elämän läpäisevää. Se on ihmisessä lepäämistä, ja jatkaisinko? Nautintoa, naurua, toisen kannattelua, ideoiden kasvattamista, kuuntelua ja loputonta puhetta. Kun jutut eivät vaan lopu. 

Olimme uimassa, pulisimme lämpimässä lastenaltaassa ja totesin, että uima-allas on lähellä Jumalan ideaa, kun lämmin vesi kannattelee ja hoivaa. Keskustelukumppanini oli, niin olen ymmärtänyt, syväksi uskonnollinen, mutta nauroi, koska ymmärsi, vaikka hänen käsityksensä Jumalasta oli luultavasti suurempi ja moniulotteisempi. Yhteys on aina löydettävissä. Se on aina löydettävissä.

Loppuun kuva akvaariosta.