Viikendi

Oltiin vaihteeksi pikku-ukilla, eli mun isän luona. Arvaatte varmaan, että meillä on myös iso-ukki, ja että tuo looginen pikku-ukki nimitys korpeaa faijaani. Siksi en mitään muuta suostu käyttämäänkään. Lapsesta ukkila oli elämys. Moottoripyörät, vasara, eläimet, iso telkkari ja parranajo, sekä sisareni, joka on 14 ja sievä kuin sika pienenä.

Ukkila <3

Isälläni on pieni kohtaus, jonka johdosta hän on vielä ajokiellossa. Sain tehdä itsestäni tärkeän ja leikkiä kuskia. Ulkoiltuakin tuli, ja yhden huskyn ja yhden itäsiperianlaikan vuoksi myös koirakuume. Olen heikkona malamuutteihin sun muihin alkukantaisiin vetokoiriin ja siinä on taas yksi hyvä syy yrittää löytää täältä landesta mahdollisimman syrjässä, mutta mielellään kirkonkylän läheisyydessä sijaitseva vanha, mutta huoltovapaa ja puoli-ilmainen talo. Varmaan kannattaa näillä kriteereillä panna myös taikaponi hankintalistalle.


Ihana kummityttöni keräsi meille kantarelleja, joten maha on täynnä. Pikku-ukkelin päiväunien aikaan siivosin asunnon, sorteerasin jotain kämmäämiäni laskuja ja tein ruoan, sekä tunsin luultavasti ainoan ja viimeisen kerran tällä vuosikvartaalilla itseni superäidiksi. Olen jopa suhtautunut typeriin uhmakiukkuihin kuin aikuinen. Hä hää.

Nyt lähden pesemään pyykkiä ja taputtamaan itseäni päähän. Tästä illasta ei puutu kuin akkaremakkaseura, appelsiinisuklaa ja valkoviini, mutta yritän selvitä ilman.