Kun Jumala loi eläimet, häneltä pääsi mm. jyrsijäosastossa karkaamaan vähän mopo käsistä. Syntyi esimerkiksi metsähiiri, elukka, joka on niin söötti, että vankilakundit itkevät ja vannoutunutkin martta pistää räpsyn pois käsi täristen, katumus huulillaan.
Siinä minä sitten teen aamutoimia, keitän kaffetta, etsin riepua päälle, kuivaan tukkaa ja kuuntelen keittiöstä kuuluvaa kodikasta rapinaa. Mansikki-hamsterihan se siellä. Paitsi että rapse kuuluu roskiskaapista ja hamsterlandian teräsovet ovat kiinni ja laskusilta ylhäällä.
Avaan oven. Heppaleipien pussi heiluu. Syyllisen tuntomerkit: manga-silmät, kullanruskea selkä, siro pitkä häntä ja kermanvärinen massu. Kotihiiri 2.0 eli metsähiironenhan se siinä, ryöstöretkellä rivarilla.
Ropleemi on nyt seuraavanlainen: tykkään eläimistä. En ole tunteilevaa sortimenttia, mutta tykkään niistä. Pystyn lopettamaan sairaan tai vammaisen elukan enkä menetä yöuniani. Kuvittelisin, että voisin aivan vaikeuksitta myös tappaa ravintoni. Tämän kanssa tulee olemaan hankalaa.
Sä et voi tehdä sitä. Otat siitä Mansikille kamun.
VastaaPoistaVoin ja tein. Kylmäverisesti.
VastaaPoista