***
En ole viime aikoina pohtinut onnellisuutta tai tasapainoa, koska elän sitä. Olen sopeutunut hyvin ja keskityn toteuttamaan sellaisia haaveita, jotka mahtuvat tähän raamiin.
Aikaisempina toistuvina masennuskausinani minulle tarjottiin PMS-raivoa ja kaamosmasennusta tasoittavia kemikaaleja, joita en voinut elämäntilanteeni vuoksi aloittaa (kas raskaus). En ole koskaan syönyt mitään mielialalääkkeitä, enkä sano tätä siksi, että olisin siitä erityisen ylpeä. Olisi varmaan kannattanut: alhot ovat olleet synkkiä ja jyrkkälaitaisia, mutta jotenkin olen räpistellyt ja ajelehtinut tähän ja tässä on mukavaa.
Halusinko sanoa tällä jotain? Joo.Viisauden helmi: pattitilanteessa kannattaa räjäyttää plan a, plan b ja kaikki södet pikku skenaariot, ottaa avosylin vastaan se, mitä eteen rojahtaa. Se voi olla koirasusi, Husiman Persie, mies, vauva tai -87 -mallin corolla, mutta se on sulle. Sydän.
Ooksää ottanut oikein kampanjan, että marssitetaanpa ihania idolinaisia nyt ruudut täyteen? Jos, niin hyvä sua! Xena <3
VastaaPoistaJa hyvä sun räpistykset, kuulostaa just niin passelilta. Mää söin vajaa kymmenisen vuotta sitten masislääkkeitä pms:ään ja voin kertoa, että ne toimi hienosti. Tykkäsin kovasti siitä, että sain itseni niillä takaisin. Tämä ei tarkoita sitä, että sun tai kenenkään muunkaan silti tarvis niitä syödä, kerroin vaan siksi, että tämmöisiä asioita kuuluu jakaa. Eikö kuulu? Jaan myös sen, että avioero toimi yhtä hienosti pms-lääkkeenä; siihen loppui ne kipuilut. Tosin saattoi kyllä osua joku hormonivaihekin siihen kohtaan nätisti, mutta on paljon glamourimpaa ja dramaattisempaa ajatella, että asia hoitui noin. Vähän niin kuin miehet poistaa selluliittia juomalla (muahahahaa, ne pikku veijarit).
Oliko mulla joku muu pointti, kuin tulla taas häiriköimään? Eipä kai, tää oli vaan niin kiva ja oivaltava päivitys, dänks ja pus pus.
Tää Jenny From The Bush on näetsen semmonen veministinen voimaantumisblogi;)
VastaaPoistaTommoset lääkekokeilukokemukset juurikin kuuluu jakaa. Pääasia, että keksii jotain, josta on apua, koska PMS-raivo ja masis ovat persiistä. SSSAnon vaan, että jotain tapahtui, ja ongelma on toistaiseksi poissa. Voi toki olla, että se palaa ja sitten haetaan apua ja vauhtia jostakin muualta, kuten tropeista.
Avioero PMS-lääkkeenä <3 <3! HAHA. Tohtori Kiminkinen itkee jossain.
Jos pointti käy, keitä sille kaffet.
Moi, tulin kattomaan kun huomasin että täältä oli tultu mun blogiin. Hyvä meininki!
VastaaPoistaOharin vastapainoksi, en kannata masennuslääkkeitä koska itellä helvetin huonoo kokemusta. Veivät toki ahdistuksen joo, mutta koska en jaksanut tehdä mitään, tuli 30 kiloa lisää. On ollut aika vaikee karistaa niistä edes osa! Lopetin lääkkeet jo vuosia sitten. PMSää ei onneksi enää ole, huraa. (Ikä...) Edelleen diagnoosini on vaikea masennus, mutta siitäpä paskat nakkaan ja annan palaa vaan. Tää on mun ainoa elämä ja olen oppinut elämään sitä.
Morjens Zepa! Same old Juurettoman Jenni tässä uudessa kuiosissa ja google plussan lempanneena.
VastaaPoistaMulla on frendejä, joilla on hyviä kokemuksia. Mutta joo. Vaikka tämä on hankala aihe, ja jos kyse on pelkästä kemiasta, niin ehdottomasti kyllä pitää lääkitä ja korjata. Mutta harvoin asia on niin yksinkertainen. Ja ainahan tietty kannattaa ihan yleisen elämänlaadun kannalta koettaa poistaa ne hiertävät asiat ja yleinen elämisen raskaus arjesta ja koettaa psyykkailla itseään. Suru ja lannistuminen pitää elää ja kokea, mutta passiivisuuteen ja pahaan oloon ei pie jäädä jumeilemaan. Jos siitä ei pääse muuten irti, kuin terapialla ja mielialalääkkeillä, niin sitten tietty niillä.
Olen tällainen jyrkän ehkä-linjan kannattaja.
Tajusin kuka oot hiukan sen jälkeen kun olin postannut kommentin ja tutkailin vähän rss:n listaa. Morjensta moo! On täällä silti hyvä meininki :-D
VastaaPoistaMorjesta moo vain Zepalaankin ja tervetuloa Puskaan.
VastaaPoista