Minä + jalkapallo = totta

Euroopan mestaruus ja äkkiä Internet täyttyy kisaveikkauksista, joita laativat myös naiset. Normaalisti olisin antanut koko hulinan ohittaa tietoisuuteni, mutta koske olen päättänyt säännöllisesti liikuskella tutustumassa huudeihin oman mukavuusalueeni ulkopuolellakin, haastoin itseni tutustumaan futikseen. Päätin kannattaa Italiaa (kaunis kieli, miellyttävä ja kotoinen tapa puhua käsillä) ja tein vähän pohjatyötä kysymällä eräältä asiantuntevalta naisystävältä, mitä pelejä kannattaa katsoa.

Itseopiskelu ei tässä kohtaa tuntunut houkuttelevalta, joten vietin tyttöjen viikonlopun erään toisen naisystäväni kanssa. Ohjelmaamme kuului grillin puhdistus ja käyttöönotto, saunominen, kaljan juonti ja jalkapallo. Pidimme pelitauon vain katsoaksemme klassikkodekkari Hathawayta Lewista, koska siinä on hieno käsikirjoitus ja loistavaa dialogia.

Viikonloppu oli silmiä avaava. Ystävättäreni selitti muun muassa paitsiosäännön ja kiinnitti huomioni olennaisiin seikkoihin (Slovakialla oli tiukemmat peliasut). Kokemuksen rohkaisemana katsoin pari peliä kotonakin. Ihan ilman mitään syytä ja melkein kokonaan. Islanti-Englanti -ottelun aikana väitän huomanneeni, mistä tässä hienossa, hienossa, hienossa lajissa on kyse. Tai sitten se johtui vain Islannista. Hieno hieno maa.

Jalkapallossa parasta tähän asti on ollut se, että kun kirjastotyössä kohtaa kymmenvuotiaita asiakkaita, voi keskustella siitä, miten upeasti Rui Patrício veti (vaikka Portugalin menestys toki olikin pettymys) ja kysyä, seuraatko muuten valioliigaa. Semmoinen pienten tyyppien kanssa bondailu on mainiota ja muutamalla koodisanalla pääsee pitkälle. Omaksuin jo kakarana tavan heittää surutta kentälle kaikki tiedonmurut, joita olen matkoillani nokkinut. Ei tarvitse olla asiantuntija, voidakseen womansplainata ja esittää sellaista.

Minusta ei tullut jalkapallofania. En muistanut kannattaa Italiaa. Mutta jos minun pitäisi mennä katsomaan jalkapalloa, minun ei ehkä tarvitsisi ottaa mukaan isoja aurinkolaseja, joiden takana voi torkkua, ja olla koko ajan hieman juovuksissa.

Return of the Sofa

Dad and his wife brought me the new sofa. Reasons to love it:

1. Its bigger than the old one, so I can easily spend a day in it. Or night: one can sleep in it too,it's convertible. There is actually room for four adults here. And seven or eight midgets. 
2. It reminds me of my grandad and granny, R.I.P. 
3. It is in good condition, unlike the old one.
4. I teared the old one to pieces and have now nice amount of leather to do DIY projects, such as this: 

If your saturday is dull, go and tear a sofa in to piaces. It gives you good workout, you'll have a good  reason to use your brand new fiskars axe + it makes  a nice bonfire.

***

Sohva tuli. Sitä on pakko rakastaa, koska se on iso ja siinä voi nukkua. Meille mahtuu nyt neljä aikuista yökyläläistä, tai seitsemästä kahdeksaan kääpiötä. Hajotin vanhan sohvan palasiksi ja nyt minulla on pieni kasa kierrätysnahkaa ja iso jätettä, mutta kaikki mahtuu Toyotaan.