Jos mietit, niin helmikuussa 38.

Kävin intensiivisen väittelyn erään FB-sivuston kanssa. Ihmiset halusivat kerätä avustustarvikkeita vastaanottokeskuksen lapsille. Toiset ihmiset halusivat estää. Kaksi kertaa admin poisti kokonaan keskusteluketjun "koska se ei pysynyt asiallisena" sen sijaan, että hän olisi vain bannannut rasistiset huutelijat.

Kun muutamakin ihminen tiedusteli adminilta asiaa, hän totesi, ettei havainnut rasistista huutelua, ainoastaan humoristisia kommentteja. Tarjoudun käymään hänen kanssaan kommentit yhdessä läpi, jos hänellä oli vaikeuksia erottaa rasistista huutelua humoristisista kommenteista. Siihen hän vastasi MV-lehden linkeillä JA sulkemalla taas yhden keskustelun kokonaan.


Tällä FB-sivustolla ei saa enää "keskustella pakolaisista", koska keskustelu ei pysy asiallisella linjalla, mutta se ei johdu siitä, että admin hoitaisi hommansa vaan siitä, että admin paljasti todellisen karvansa (heh heh, hänestä partalapsi ja karvakäsi olivat vain sellaista vitsihuumoria, tiedättehän, saatanan kukkahatut).


Rasismi on ihmisen etnisen taustan tai biologisten eroavaisuuksien tai henkisten ja fyysisten ominaisuuksien perusteella tapahtuvaa syrjintää. Humoristiset jutut taas ovat sellaisia, että ne naurattavat ihmisiä. Yhdyssanasääntöihin liittyy helppoja muistisääntöjä. Nimittelyyn ja huumoriinkin voisi testata sellaista muistisääntöä, että tuntuisiko nimitys itsestä keljulta? Jos minä äkkiseltään päätän kutsua jotain ihmistä läski-lissuksi, niin onko se Liisan mielestä okei? Jos vitsi läski-lissusta naurattaa minua kovasti, naurattaako se myös Liisaa?


Joskus tuntuu siltä, että kaikki ihmiset ovat todella todella todella tyhmiä.

Sekin keskusteluun osallistunut ihminen, joka ei voinut poistua kotoaan, ettei eräs etninen ryhmä kähminyt tai huudellut hänelle. Halusin olla dissaamatta hänen kokemustaan ja sanoin, että ahdistelu on aina väärin ja että seksuaalinen väkivalta on valitettavan ja karmean yleistä myös kantaväestömme parissa. Hän epäili, että olen jo siinä iässä ja vähän sen näköinen, etten kohtaa varmaan enää ahdistelua ja kähmintää. Auts. Voi olla totta, mutta kun myös vanhukset ja vammaisiin kohdistuu riski joutua ahdistelun uhriksi.


No, adminilta silleen johdonmukaista, että tämäkin keskusteluketju poistettiin kokonaan. Minä menin pois Internetistä uimahalliin perheen kanssa ja olin edelleen sitä mieltä, että ihmiset ovat todella todella todella tyhmiä.

Känkkäränkkä

Paikkakuntien FB-ryhmistä kuulee, missä kannattaa pestä matto ja millä nuorisoseurantalolla on hauska iltatapahtuma. Siellä kuulee myös valkoisesta transitista, joka ajelee hitaasti asuinalueella. Virrasta pulpahtaa kännykkäkameralla napattu kuva (pakkauksessa olevasta) injektioneulasta, joka on löytynyt ulkoilualueelta. Liittymän kohdalle harmittavasti pysäköity auto on myös päätynyt kuviin sadattelujen kera. Pinnalla kuohuu päiväkausia kertomus, jossa lemmikinomistaja kertoo kissastaan, joka on tullut kotiin vatsa auki ja on jouduttu lopettamaan: "[E]läinlääkäri oli sitä mieltä että viilto on liian siisti tullakseen petoeläimestä tai toisesta kissasta", kertoo omistaja. Hän on antanut itsensä ymmärtää, että joku on tahallaan vahingoittanut kissaa kuolettavasti.

Arvaatteko, monennessako kommentissa ehdotetaan lynkkauspartiota pedofiilin, varasliigan, narkkarin tai eläinrääkkääjän poistamiseksi katukuvasta?

Hitaasti liikkuva transit voi olla jonkun yksinhuoltajan muuttoauto, jonkun, jonka auto on hirveän täynnä tavaraa ja joka pelkää lasipöydän ja huonekasviensa puolesta ja etsiskelee uuden asuntonsa osoitetta, koska on ollut niin uskalias ja tulee niin kaukaa, että on vuokrannut asunnon näkemättä sitä. Neulalla voidaan pistää muutakin, kuin huumausainetta. Husiman Persiessä olevalta nuotiopaikalta löytynyt neula ei luultavasti ole nistin huumeruisku, itse veikkaisin diabeetikkoa, mutta minähän olenkin tällainen kukkahattutäti. Ja jos minä pysäköin auton kadun varteen siten, että se harmittaa jotakin, niin mielelläni kuulisin siitä ja siirtäisin autoa, jossa sentään on liikkuvat etupyörät sen sijaan, että löytäisin itseni kohta Internetistä, jossa korttini haluttaisiin polttaa ja renkaat viillellä. Vähintään. 

Ja kissat. Ne eivät kuulu Suomen luontoon, missä ne aiheuttavat paljon tuhoa ja kokevat todennäköisesti tuskallisen kohtalonsa lasinkappaleiden, piikkilangan tai auton vahingoittamana. Onko tosiaan mukavampaa ajatella, että kissaa on viillellyt sadistinen eläinrääkkääjä, kuin kohdata se, että on ottanut riskin ja antanut kissan ulkoilla vapaasti ja sitten on käynyt niin kuin on käynyt?

Some on kiva. Siellä on ystäviä ja nokkelia juttuja ja ideoita ja tietoa ja vuorovaikutusta. Ja sitten siellä on tällaisia tyhmien aikuisten känkkäränkkänurkkia, joita tekee mieli karttaa.

Tässä yhtenä iltana lähdin kävelylle ja yritin kohdata pelon, sen saman pelon, jota nuori samalla paikkakunnalla asuva nainen koki kertoessaan, että katukuvassa liikkuvat partiot lisäävät hänen turvallisuudentunnettaan. Oli hyvin hieno kesäilta. Rannalla oli joukko arabiaa puhuvia miehiä, jotka keräsivät pikniktavaroitaan ja juttelivat äänekkäästi ja käsiään huitoen. Pinnistin. Tuli mieleen karjalaiset sukulaiseni. Ainakin isoäitini menestyksekäs taktiikka oli se, että kovaäänisin voittaa puheenvuoron.

Sen sijaan kohtasin pelon ja vihan, kun päädyin kieltokyltein somistetulle omakotiyhdistyksen yksityiselle uimarannalle. Hiekka- ja kestopuukaistaleelle oli perustettu ikioma poliisivaltio alaikäisiä koskevine ulkonaliikkumiskieltoineen. Jokamiehenoikeus sallii muun muassa uimisen kaikkialla, paitsi pihassa, jota koskee kotirauha. Kylttejä voi panna, mutta niitä ei tarvitse noudattaa. Puomin voi asettaa, mutta sen kiertäminen on sallittua. Vein saman tien kansalaistottelemattoman, tatuoidun kehoni järveen ja lähtiessäni heitin kävyllä kylttiä niin, että kajahti.

Toys are not us

Se tapahtui, kun olin luvannut hankkia lomailevalle lapselle "jotain pientä" samalla, kun vien äitini shoppailemaan. Lähiostarimme on sellainen pellolle rakennettu pienen kunnan kokoinen halli. Isompi lelukauppa on kaupunginosan kokoinen. Luulen, että tilanne oli kehittynyt jo jonkin aikaa, mutta ritarihyllyssä oleva Jeanne D'Arc terhakan rautiaansa selässä tirvaisi pikku muovimiekkansa jonkinlaiseen sielulliseen geepisteeseen.

Lapset riiputtivat käsiään ja äiti pyöritteli silmiään, kun minä keuhkosin siitä, miten puolet maailman ihmisistä on naisia, mutta tässäkin jengissä ehitä on ihan yksi (1)! Ja tyttöjen hylly, tuo kohdunkaulanpunainen osasto, on pakattu täyteen rumia vauvoja.

Luulen, että murjaisin jotain ilkeää, leluteollisuutta loukkaavaa ja kenties välilihan repeämiseen liittyvää.

Valitsimme anhangueran.

Lelukaupassa näkyy räikeimmillään kaikki aikuisten maailman peitellyt, sordinoidut rooliodotukset. Lego, jota olen pitänyt kohtuullisen fiksuna brändinä, on tehnyt tytöille oman sarjan, jossa voi olla kauneushoitolassa käyvä, muffineja paistava eläinlääkäri. Sellainen, joka ei pelasta maailmaa, mutta tyhjentää Pupen anaalirauhaset. Me, jotka uskomme salaliittoon ajattelemme, että tässä markkinatalous valmistelee tyttöjä viettämään rentouttavaa me-timea veetin ehdottamalla tavalla: nylkemällä raa'asti (omia) ihokarvoja kiehuvaksi kuumennetun vahan avulla (ja turruttamalla kipua viskijäätelöllä). Seinän kokoisessa lego star wars -julisteessa oli noin 400 hahmoa, mutta prinsessa Leia oli unohtunut joukosta. PRINSESSA LEIA, joka on maailmankaikkeuden valtiatar.

En olisi ikinä uskonut seisovani julisteen äärellä ja sanovani missä perkeleessä on Prinsessa Leia.

Caligula, watch and learn a.ka. tästä ei neuvolassa kerrottu

Ensimmäinen arkipäivä meni kuin elokuvissa. Kävimme illalla pyöräilemässä ja menimme aikaisin nukkumaan. Yöllä möröt sitten heräsivät.

Vanhan testamentin kirjoittajat ja Rooman hullut diktaattorit ovat mahtaneet oleskella runsaasti kolmivuotiaiden seurassa. Sanavaraston karttuessa uhmakohtauksiin tulee ihan uutta särmää, kun patjalla istuva kidutettu sielu huutaa: "MÄ KUOLEN". Jälkipuinnissa uhman syyksi ilmoitetaan kaikenlaisia pikkuseikkoja, kuten väärä mehu, tai se, että vessasta mentiin makkariin eikä olohuoneeseen. WHAAAT?

Pentu saa uhmakohtauksia vain ollessaan kahden äidin kanssa. Juon puolitoistalitraa kahvia ja otan valiumin. Sitten ajattelen, mikä luottamuksen osoitus!

Vastaavalla intensiteetillä kolmivuotias rakastaa. Hän rakastaa kuin sinivalas, maapallo, ja niin, että pää räjähtää. Hän pohtii rakkauden olemusta vertailemalla barosauruksen ja tyrannosauruksen rexin rakkautta ja planeettojen kokoa.

Keneen lie tullut.