Teen muuttoa. Olen viimeisen vuoden aikana raivannut pois ylimääräistä. Kirjoja, joita en lue. Vaatteita, joita en käytä. Astioita, joista en syö. Rikkinäisiä ja tarpeettomia ja tilaa vieviä. Pakkaamiseen ei pitäisi mennä kovin paljon aikaa. Mukaan lähtee vähemmän tavaraa, kuin tuli, mutta niistä kaniini ja orkideat ovat eläviä ja kuusivuotias teippaa itse omat muuttolaatikkonsa.
Sain viimeisteltyä yhden kirjoittamisprojektin. Pidän lomaa, ennen seuraavan alkamista. Luen välitöinä Astrid Lindgrenin Denna dagen, ett liv -elämäkerran. Eteläraja-trilogian. Uusimman Ian Rankinin ja Sarah Watersin. Kesken jääneen Lennart Meren Hopeanvalkea -teoksen.
Itiölle luen Suomen kansan seikkailusatuja, joka vilisee on verellä täyttettyjä ammeita, kultaisia avaimia ja syöjättäriä. Niin kuin elämä yleensäkin.
Tuntuu siltä, kuin heittäisi koko ajan hyvästejä ja tekisi asioita viimeistä kertaa. Vaan mistä sitäkään tietää. Ja osa asioista on sellaisia, joita tekee enimmäistä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti