Olen ollut liian ankara itselleni. Olen tehnyt hyvin järkeviä ratkaisuja ja soimannut sitten itseäni siitä, että ole kyennyt onnellistumaan olosuhteissa, joihin olen itseni pakottanut.
On aika olla epäjärkevä ja seurata tunnetta.
Ihmisen velvollisuus on tavoitella onnea hänen itsensä ja muiden vuoksi.
Aion muuttaa, Jenny from the bush on oikeasti puskassa, ainakin vähän aikaa. Ainakin koko kesän. Ja sitä ennen voin tehdä sen hupakkomaisen siivousoperaation, jossa luovutaan materiasta, juodaan tummaa olutta lasipurkista ja todetaan, että ihminen ei tarvitse muuta, kuin nahkatakin ja riittävästi äänilevyjä. Sitä kaikkea muuta ei voi pakata pahvilaatikkoon.
Kun tulee siksi, mikä on, se tuntuu siltä, kuin uskaltaisi pudottautua aika korkealta, mutta huomaisi maassa, ettei se oikeastaan ollut niin kauheaa, eikä edes sattunut.
Haluan muistaa, että lapseni on nelivuotiaana ollut sellainen, että hän huutaa supermarketin laidalta laidalle "ÄITI, MÄ RAKASTAN SUA".
Materiaali,se sitoo,sille pitää olla tila tyhjä paikka joka on arvokas jokainen immeinen sen tarvitsee siinä olemme ,tietää missä on,vahtia ,muistaa vaikka et käytä kymmeniin vuosiin.
VastaaPoistaYritän aina sopivissa paikoissa sanoa,ihminen pärjää puukupilla ja puu lusikalla.sen voi laittaa hirren rakoon yöksi silloin russakat putsaavat sen....
Markan serkku
Ootko sä niin puskassa sit ettet edes bloggaa vai kuin?
VastaaPoistaMITÄ? Pääseeks niin puskaan? :D En toki, puskassa toimii mokkula. Se on vaan oikeesti landee, ei kirkonkylää. Olen ihan tohekissani!
VastaaPoista