sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Maailmanparantaja

Ja eräänä päivänä kypsyin kertakaikkisesti eläinten ja ihmisten kaltoinkohteluun ja aloin tehdä johdonmukaisesti eettisiä kulutusvalintoja.

Ostin paikalliselta kuluttajalta lammassäilykettä ja lopetin isojen jalostusliikkeiden lihatuotteiden ostamisen, mutten ehdottomasti.

Väsähdin kodin kaaokseen ja siihen, että se tuntuu vahvasti siltä, että se on pantu kasaan muiden jätteistä. Sehän on sinänsä täysin kannatettavaa, jos on aikaa ja makua. Itse kalustin asunnon nopealla aikataululla. Oli pakko hankkia tietyt peruskalusteet, enkä välittänyt siitä, sopiiko ne toisiinsa tai miellyttääkö ne silmää. Nyt, kahden vuoden asumisen jälkeen, tein vihdoin inventaarion ja reilusti poistoja. Huojuvat lastulevyhyllyt ja huonokuntoinen lastulevykantinen pöytä lähtivät jätepisteelle. Ostin reilusti lundiaa fb:n kirppisryhmästä ja maailman tyylikkäimmän keinonahkavintagesohvan täältä. (Vanha hyvä sohvakalusto lähti tyytyväisen ystävän kotiin). Toimitin painavat keskuslattiamatot kirpputorille ja käytin yhden päivän löytääkseni sopivan käytetyn maton olkkariin. Vedin kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksessa vesiperän ja ajauduin Sotkaan. Myyjän avulla löysin heti sellaisen maton, jota etsin, eikä se ollut kotoisin Kiinasta vaan Lappajärveltä, kotimasesta mattokutomosta (se on tuo alimmainen, musta, jossa on kapea paperinaruraita, ja näyttää täydelliseltä sohvan kanssa). Tein myös herätehankinnan. Ostin turkoosin räsymaton, joka oli kudottu lähikylillä.

Talvitakkia en edes etsinyt vaateliikkeistä. Ostin bundeswehrin parkan Varustelekasta. Sitä piti vähän tuunata, mutta olen oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Pian minun on uusittava vaatekaappia. Trikoopaidat tulevat tiensä päähän. En aio ostaa tilalle vaateketjujen hikipajatuontantoa, vaan työllistän jotain kymmenistä pienyrittäjistä. Vaikka tätä. Ja sillä tavalla minun ei tarvitsisi sulkea tietoisuuttani siltä, että minun halpispaitani on tehty jonkun terveyden tai lapsuuden kustannuksella. En ole vielä saksinut vaateketjujen kanta-asiakaskortteja, koska en ole ratkaissut sukkien ja alusvaatteiden hankintaa, mutta pian niillekin löytyy joku hyvä vaihtoehto, etenkin, kun olen sellainen epäilotteleva alusvaatepukeutuja, joka panostaa rumaan mutta mukavaan.

Äkkäsin, että henkilökohtainen suunnanmuutos maailman parantamiseksi ei ole vaikeaa tai kallista. Se on pelkkä yksinkertainen päätös. Koti näyttää kodilta. Valinnat tuntuvat omilta, eikä kukaan pakota minua tekemään huonoja valintoja.

8 kommenttia:

  1. unskan naulalaukku eettisenä valintana unohtu mainita... ;)
    t. Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitto Anna. Se on nyt kierrätetty. Löysin kirpputorilta eurolla paremman.

      Poista
    2. äsh, mitä tuhlausta!
      -A

      Poista
    3. Revittelin eurolla! Ens kesänä käyvään taas tekee sulle hankintoja esim. Muotikuusta (ettei tarvii hävetä).

      Poista
  2. Mä voin ottaa trikoopaidat heti, teen niistä imetyspaitojen aluosia. Ja juuri ennen synnärille lähtöä päätin yksinkertaisesti ja anarkistisesti ompelemaan omat pikkarit vanhoista paidoista. Kuulun myös rumat ja mukavat klubiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punkbändi "Jälkivuodon" loppuhidas on nimeltään "Rumat, mutta mukavat".

      Poista
    2. Voinko liittyä sun pikkaripiiriin? Haluan myös oppia tekemään omia alkkareita.

      Poista