tiistai 12. joulukuuta 2017

Ainakin ostan paljon kynttilöitä

Vuosi eletty. Aamulla täällä oli talvi, en ole katsonut ennusteita. Joulu on hätkähdyttävän lähellä, en ole vielä ostanut lahjoja enkä suunnitellut mitä syödään ja miten ollaan. Ehkä suunnittelemme sitä yhdessä tänään. Ainakin ostan paljon kynttilöitä. Tehdään sitä juttua, johon tulee punajuurta ja timjamia. Pelataan ja nauretaan ja mennään pulkalla ja hassutellaan.

Pehmeys hiipii hartioihin. Voi sanoa, että edessä on kiva viikonloppu, ja se on. Voi puhua hassuttelusta. Voi olla imelä niin, että sokeria on muuallakin, kuin lasin pohjalla, se pieni määrä kiteistä liejua, jonka yrittää kalastaa lusikkaan, kun mehu on juotu.

Kahmaloin elämää, niin kuin puhdasta pyykkiä. Kun nukun huonosti tai minua itkettää, en ole enää aikoihin ajatellut, että se on kohtalo, joka seuraa persoonaani ja siksi olen surusta ja väsymyksestä pääsemättömissä. Sen sijaan ajattelen, että minulla on työhuoli tai PMS tai olen suuttunut jostakin. Tiedän, että olot kulkevat ja menevät ohi, eivätkä ne ole jotakin alaspäin livettävää, josta ei saa otetta.

Aika suuren osan tästä laittaisin rakkauden piikkiin. Se kannattelee.

* * *


Hätkähdin, kun puhelimen kamera oli selfie-moodissa ja ruudussa oli äitini. Sen ei pitäisi olla mikään ihme. Muistan, kun hän täytti 30, ja minä olen kohta 40. Jonkinlainen kriisi on ilmassa. Tilinteko. Olen pysytellyt vähän aikaa erossa somesta. Olen pysytellyt vähän kauemmin erossa alkoholista.* En ole pysytellyt erossa kirjoittamisesta, vaan esiintynyt runotapahtumassa, tehnyt tasaisia ulostuloja instagramissa (Kolkkokollektiivi ja #kolkkojoru), tarjonnut käsikirjoitusta kustantamoille ja kokenut eri kokoisia romahduksia hylkäämisistä.

Toivon blogielämän elpymistä kaikin puolin, sanokaa kommenttilaatikossa moi ja ilmiantakaa uutta kiinnostavaa seurattavaa!

1 kommentti: