Omistamisen sietämätön paskuus tuli taas muuton lähetessä esille. Kaikki kivat peltipurkit, persoonalliset sisustusesineet, askartelutarvikkeet, kirjat, vihot, äänilevyt, vaatteet. Pöytätabletit, taulut, matot, lasitölkit, tarjottimet, koriste-esineet, huonekasvt.
Montako iltapukua ihminen tarvitsee?
Vaikeimpia ovat kivat esineet, joita periaatteessa voi käyttää, kuten peltipurkit. Tähän asti olenkin purkanut elintarvikkeet, tuikut ja lankarullat peltitölkkeihin. En ajatellut enää tehdä niin. Ukin vanha kahvipurkki saa jäädä. Ja toinen, joka on tärkeältä. Ja ne molemmat ovat kauniita.
Kahdesta repusta lähtee toinen. Viikonloppukasseista lähtee toinen. Juomalaseista lähtee kaikki ainokaiset kappaleet, vaikka ne olisivat kuinka sieviä ja vanhoja. Sievä ja vanha, siinäpä se ongelman ydin.
Jos tämän kaiken jaksaisi kuvata ja hinnoitella, voisi helposti perustaa wanhantawaranliikkeen vaikka verkkoon.
Mutta sitten taas elämä on liian lyhyt siihen, että pyörittää sitä erilaisten esineiden ympärillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti