torstai 8. elokuuta 2013

Tynnyri, Yeatsin runot, korvalappustereot ja sekarotuinen koira

Kaksi, kolmivuotinen prosessi, johon kuuluu samanaikainen lisääntyminen, kolmenkympinkriisi, työpaikan- ja asuinläänin vaihdos sekä perheen hajauttaminen kahteen osoitteesen ovat todella, todella muttaaneet minua ja ehkä tuo kaikki jollakin tavalla huipentuu meneillään olevaan paastoon. Paastoon, jonka tarkoitus on vielä ajatuksen kanssa katsoa, mitkä asiat elämässä ovat säilyttämisen, mitkä luopumisen arvoisia. Mihin haluan käyttää aikaa ja energiaa? Mihin en?

Yksi selkeä asia, joka on ahdistanut minua yltyvässä määrin on tavara ja esineet, kaikki nuo kipsiset, metalliset, puiset ja posliiniset figuurit, vanhanaikaiset kahviastiastot, hauskat painotuotteet, alkuperäispakkauksissa olevat esineet, omituiset nuket, äänilevyt, kuriositeetit, huonekalut, vanhat kankaat, käsilaukut, kengät, koltut, hatut, hansikkaat, peilit taulut, valaisimet, matot, peltipurkit... Kotimme on ollut rekvisiittavarasto. Jos jotain on tarvittu, se on löytynyt. Kaikki on ollut vanhaa, hauskaa ja mielenkiintoista. Halvalla ostettua, arvokasta, hyvin hyvin kaunista.

Ja äkkiä tulee joku ääni, joka käskee pistää kaikki pahvilaatikkoon ja fidalle ja saa sietämättömät separit ja morkkiksen aina, kun kotiin tulee uusi esine, oli se sitten miten ohut vinyylilätty hyvänsä.

Olen tähän mennessä:
  • Myynyt kasan laukkuja, joita en käytä, ja kenkiä, jotka sopivat, jos sivelee jalat puuduttavalla geelillä ja on humalassa koko illan. 
  • Antanut pois kirjoja, jotka ovat hyviä, mutta joita en koskaa lue uudelleen. 
  • Kerännyt kierrätykseen rätit ja lumput, joita en ole käyttänyt kahteen vuoteen sekä hävittänyt tukun pyyhkeitä ja liinavaatteita (yleensä niitä on liikaa).
Projekti jatkuu. Jokaisella esineellä pitää olla merkitys tai käyttöä. Mieluummin tietenkin molempia.

Jännittää hieman, mihin tämä on johtamassa. Hurmaannun kaikista nano house ja micro home -projekteista, joissa ihminen asuu tynnyrissä, omistaa Yeatsin runot ja korvalappustereot ja sekarotuisen koiran. Puolisolla (minne laitamme kaikki 6000+ äänitettä) ja lapsellakin on jotain sanottavaa tähän. Ja äidillä (kuinka kauan aiot nukkua pelkällä petauspatjalla?).


Pohjimmiltaan koko projekti on paitsi henkinen, eko ja zen, kieltämättä se on myös pikkuisen itsekäs. Kuinka pitkälle voin haavettani viedä ja ketä minun pitää kuitenkin ottaa huomioon?

Työstettävää riittää.

6 kommenttia:

  1. Olet vakoillut perheolojamme. Tosin meillä 6000+ LP:tä saa seurakseen tuhansia DVD- ja CD-levyjä, sekä mittavan kirjaston. Unohtamatta niitä snapsilaseja.

    Omat tavarani mahtuisivat kahteen Niemen muuttolaatikkoon.

    Kauniin esineen merkitys ja käyttö on olla kaunis, ja antaa elämys (mieluusti positiivinen) aina kun sen näkee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin meilläkään ikinä päädyttäisiin mihinkään absoluuttiseen asketismiin. Pidän kodikkuudesta ja pidän siitä, että kotona on musiikkia ja kirjoja ja eri lasit viinille ja maidolle. Enkä ikinä luopusi englantilaisesta, vaalenapunaisesta, pattereilla toimivasta vintage-manikyyrikoneesta vaikka se voittaisikin maailman turhin turhake -kisan. Ajattelen vain liikkumista. Jos on pakko muuttaa. Ja sitä, mitä tapahtuu, jos jotain tapahtuu, ja joku saa koko tuon rojumäärän huolekseen.

      Poista
  2. Tosi kivaa, että saa ittensä ryhdistettyä näihin karsimisjuttuihin. Mullakin on edelleen prosessi kesken, vaikka oon tehnyt jo monta vuotta. Välillä on tarvittu oikein autokyytiä, kun kissatalon kirpparille on lähtenyt kunnon könttä tavaraa... En tiä miten kirjahyllyn kanssa. Haluaisin vieläkin pienentää hyllyä, mutta osa kirjoista on jo laatikoissa koska hylly on "liian pieni"... loppuja kirjoja en voi laittaa pois, niin paljon on jo karsittu niistäkin. Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luopuminen on vähän niin kuin siivoaminen. Se pitää aika ajoin vaan tehdä taas.

      Poista
  3. Tuloksena vapaus,enää ei tarvitse tietää mitä missäkin on,tulee tyhjää tilaa omaan"päähän",joka on hyvää.Olemme kokeneet luovuttamisen tuskan noin 12 vuotta sitten,kirjat,esinneet ym.Kaikki pois annettava meni kerta haulla Vaasaan antiikki/kirppari kauppiaalle ihan mukavalla rahalla.Vähän aikaa kirveli,selvittiin.

    Markan serkku

    VastaaPoista