Viiden vuoden juoksuaika

Tämä on ollut elämäni tapahtumarikkain viisi vuotta, eikä kokonaisuudessaan hyvällä tavalla. Mummu kuoli, tulin raskaaksi, toinen mummu sairastui vaikeasti, saimme lapsen, vaihdoin asuinlääniä ja työpaikkaa, ryhdyin osa-aikayksinhuoltajaksi, ukki kuoli. Mummu pääsi palvelutaloon.

Olen saanut uusia ystäviä, ja vanhoja takaisin. 

Kirjoitan. Etsin taloa. Haaveilen kanoista ja keittiöpuutarhasta ja siitä, että juoksen kymmenen kilometriä ja olen fitness-goddess. 

Ja teen retrospektiivisen blogipostauksen kymmenennen kerran. 

Mutta se pitää tehdä, että muistaisi, ettei ihan juuri nyt tarvitse olla mitään muuta, kuin olemassa ja pitää kummitusjunan vaunun laidoista kiinni. 

Hell-of-a-five years. Granny passed away. I got pregnant. Other granny got sick. We had a baby. I moved to other province and got a new job. I took care of the baby all by myself most of the time. Grandad died. Other granny went to a home.

I found new friends, I found old friends again. 

I still write. I'm looking for a small house. I'm dreaming of the chicken and potanger. And running ten km and becoming a fitness-goddess. 

And writing retrospective blogposting tenth time. 

I try to remember that sometimes breathing is enough.